United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
On halpaa itku, pyyntö, nyyhkytys, tee tehtäväs, tee mik' on täytymys, ja kärsi, kun oot luotu kärsimään ja kuole päästämättä ääntäkään. Francois Villon Nyt piste testamenttihin ja Villon maille manan! Te tulkaa hautajaisihin, kun tuovat kellot sanan, mut tulkaa viitoin punaisin: hän lemmen tähden kuopataan. Tää sanans' oli viimeisin, kun jätti tämän maan.
Tuohon käteen sitt', herra paroni, se on päätett'. Konna se, ku sanans' takas' ottaa. Paroni löi kättä päälle ja huusi: Ludivine! Keittäjätär kurotti päätään ulos ikkunasta. Tuokaa pullo viiniä! Kaupanpäättäjäisiksi kilistettiin, ja mies lähti kevein askelin tiehensä. Julienille ei puhuttu tästä käynnistä mitään.
En voinut löytää maassa vertaistaan, Hänelle sydän sykki ainoasti! Hän hurjaa luontoani hallitsi, Ja hänen sanans mua vallitsi, Niin että minä kaikki kernahasti Tein mielen nouteheksi neidollen. Hän houkutti mun joukkoon ihmisten! Hän oli oikein kaunis kasvoiltansa Ja häntä ihmetteli kaikki kansa! Mä siitä syystä kovin pelkäsin, Hän että häviäisi multa pois.
Hält' Innishonnako laaksoissaan Ois' innon ryöstänyt, oisko Hän sanans' unhottanut? Jo rannalla Morvenin Käy koitto, kummulla hämärtää Kuninkaan torni, sen alla Wiel' unissan meri on. Oihonna, et vielä näy, Miss' uneksit meren neito sa? Jo nouse, vanha Morannal Hän kaipaa sua, valoaan! Ei nää valon nousua hän, Ikuinen häll' ompi silmäss' yö, Ei, kuinka morsion lailla Maa hymyy laistossa koin.
Viime sanans' oli: »Antonius, ylevä Antonius!» Silloin Antonion nimen syvä, raskas huokaus Katkaisi kesken; sydän vei ja huulet Siit' osansa; hän kuoli pois, ja nimes On häneen haudattuna. ANTONIUS. Kuollut? MARDIANUS. Kuollut. ANTONIUS. Asuni riisu, Eros! Lopuss' on Nyt päivän pitkä työ ja lepo tarpeen. Se kyllin korvaa vaivas, että pääset Täält' eheänä. Mene!
Niin Germaniassa teki pyhä Winfried, Niin Englannissa pyhä Augustinus, Ansgarius Ruotsissa ja moni muu Kuin Herra armossansa lähetti Evankeliumiansa saarnaamaan Ja sanans' siunausta jakamaan. ANDRAEAS. Jos pojan munkistomme suojahan Te uskotte, niin taata uskallan Ja suoraan sanoa, ett' oppia Ja opetusta vailla hän ei jää.
AINA. Ja sinä, Liisa armainen! LIISA. No ... niin... AINA. Te oikein hyvät olette Mua kohtaan. LIISA. Aina ansaitseepi sen; Sill' olet sinä hyvä neitonen. AINA. Mutt' onko maassa muutkin ihmiset Niin hyvät, armaat kuin te kumpaiset? Tiedusta vaarilta, en tiedä ma. AINA. Vaarilta! Hält' en vastausta saa. Ja mulle kun hän muista puhuu milloin On sanans aina sekanaiset silloin... Tiedätkös mitä?
Ja kerran Suomi onnens suureks luopi, Sen maine lentää yli maailmain; Sen kieli sulo sanans silloin suopi Aatteille neroin suurten, mahtavain. Miss' eestä valon silloin taistellaan, Myös Wäinön kansaa siellä mainitaan. Se valon maille avaroille antaa: Työ *Snellman*'in näin hedelmiä kantaa. Keisari Aleksander III:nen kruunauspäivänä.
Loppuosan kylpijälle Juomarahaksi hän heitti. Itse otti matkasauvan, Niin pääkaupungin hän jätti; Pääsi portille, ja siinä Tomun puisti jaloistansa. "Jos ois muitten tapaan vaan Sanans' syönyt, ilman muuta, Laiskaan, ilman kavaluutta, Suuttua en huoliskaan. "Mutta kieltää tuskin voi, Hän mun petti, petti varsin, Kaksipäisin lauseparsin, Juonillaan, min valhe toi.
Taas luottamust' on miesten mielissä, Joiss' äsken epätoivo hallitsi, Ja pelon henki meni pelon tietä! TAIMO. Sen toimen... Toimen sen? TAIMO Sen toimitan! Viides Kohtaus. Haa! Miks' en viipynyt ma sodassa Ja hurjan verikisan melskeessä! Ei kotona mun ole hyvä olla! Kuin miekan kärki silmät kotilaisten Mun silmihini purra pistävät Ja heidän sanans' ovat myrkkyä Mun mielelleni.