United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voit vastata: »Niin mull' on mielihalu hänehen, joka yksin elää tahtoi ja kuoli naisen tanssin vuoks', ett' tunne, en Kalastajaa enkä Paavalia.» Yhdeksästoista laulu Tuo näkyi avosiivin kaunis kuva mun eessäin, nautintohon autuaasen iloiset sielut kaikki yhdistäen. Jokainen näytti rubinilta, jossa niin kirkkahana säde päivän paloi, se että heijastui mun silmihini.
Näin kulki eespäin, enkä usko, että hän kymment' astunut ol' askeltakaan, kun silmänsä hän iski silmihini ja tyynnä hahmoltansa mulle haastoi: »Nopeemmin riennä, että valmis olet sa kuuntelemaan, jos ma kanssas puhun!» Kun olin siinä, missä olla piti, hän virkkoi: »Veli, miks et tohdi mitään kysyä, vaikka kuljet vierelläni?»
Taas luottamust' on miesten mielissä, Joiss' äsken epätoivo hallitsi, Ja pelon henki meni pelon tietä! TAIMO. Sen toimen... Toimen sen? TAIMO Sen toimitan! Viides Kohtaus. Haa! Miks' en viipynyt ma sodassa Ja hurjan verikisan melskeessä! Ei kotona mun ole hyvä olla! Kuin miekan kärki silmät kotilaisten Mun silmihini purra pistävät Ja heidän sanans' ovat myrkkyä Mun mielelleni.
Näin tässä sainiossa Jupiterin siin asuvaisen lemmenliekin kieltäin omaani silmihini kirjoittavan. Kuin linnut, rantamalta pyrähtäneet, ravinnost' onnitellen toistaan, pitkään tai pyöreähän parveen järjestyvät, sisällä valojen niin sielut pyhät nuo kiersi laulain ynnä kirjaimiksi D:n, I:n ja L:n kirkkahiksi yhtyi.
Ja niinkuin illan suussa taivahalle heikosti heijastuvat uudet soihdut kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä ma uutten olentojen karkelohon tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! Se kuinka äkkiä ja kirkkahana mun silmihini häikäistyihin sattui!
Mutta viel' en lohdutusta löynnyt Luulin löytäväni edes täällä, Missä luonnon jylhän syvyydessä Rauhan henget asustavat mutta Täällä sama näky kangastaapi Silmihini; kirottu se päivä, Jona synnyin, jolloin äiti armas Ensi kerran näki esikoisen, Pojan, ylpeyden äidin lemmen! Kirottu se hetki, milloin loime Papiksi ja tulin tuomariksi, Jolla valta oli neuvostossa Syyttää Sinua, oi Natsareenus!
Ja niinkuin illan suussa taivahalle heikosti heijastuvat uudet soihdut kuin vuoroin totta ois ne, vuoroin harhaa; minusta tuntui niin, ett' aloin nähdä ma uutten olentojen karkelohon tuon kaksoispiirin ympärille käyvän. Oi, Pyhän Hengen tosi leimahtelu! Se kuinka äkkiä ja kirkkahana mun silmihini häikäistyihin sattui!
Näin kulki eespäin, enkä usko, että hän kymment' astunut ol' askeltakaan, kun silmänsä hän iski silmihini ja tyynnä hahmoltansa mulle haastoi: »Nopeemmin riennä, että valmis olet sa kuuntelemaan, jos ma kanssas puhun!» Kun olin siinä, missä olla piti, hän virkkoi: »Veli, miks et tohdi mitään kysyä, vaikka kuljet vierelläni?»
Voit vastata: »Niin mull' on mielihalu hänehen, joka yksin elää tahtoi ja kuoli naisen tanssin vuoks', ett' tunne, en Kalastajaa enkä Paavalia.» Yhdeksästoista laulu Tuo näkyi avosiivin kaunis kuva mun eessäin, nautintohon autuaasen iloiset sielut kaikki yhdistäen. Jokainen näytti rubinilta, jossa niin kirkkahana säde päivän paloi, se että heijastui mun silmihini.
Näin tässä sainiossa Jupiterin siin asuvaisen lemmenliekin kieltäin omaani silmihini kirjoittavan. Kuin linnut, rantamalta pyrähtäneet, ravinnost' onnitellen toistaan, pitkään tai pyöreähän parveen järjestyvät, sisällä valojen niin sielut pyhät nuo kiersi laulain ynnä kirjaimiksi D:n, I:n ja L:n kirkkahiksi yhtyi.