United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näetkös, Pilgrim ja minä, me emme muuta tee, kuin pilkkaamme alinomaa toinen toistamme ja sanomme pistopuheita. Mutta hän ei kuitenkaan oikein tunne luontoani. Ja sitte, kun sinä olet läsnä, nuo pilapuheet ja narrivehkeet eivät ollenkaan minua hauskuta. Mutta nyt sinunkin pitää lupaaman minulle jotakin. Ole aina semmoinen kuin olet!
Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, että olen epätoivon partaalla. Minä olen sekä vastoin luontoani että samalla sisäisestä pakosta toisten seurassa yhtä iloinen mies kuin muutkin. Ehkä se johtuu luonteeni heikkoudesta tai sanoisinko, että siinä myöskin on henkistä kainoutta. Olkoon miten on. Minä en vain toisten seurassa voi olla sellainen kuin tahtoisin ja sellainen kuin olen.
Rajun luontoni oppi vaimoni hallitsemaan siten, ettei vastustanut minua yhtään, silloin kun näki että minun kävi tuskakseni, vaan nauroi ja katsoi niin leppeästi silmiini ja näpisteli niin kauvan, että minulta tavallisesti purskahti nauru, sillä rajua luontoani palkitsee jotenkin se, että lepyn pian.
En jaksanut ärtynyttä luontoani hillitä. Vihdoin valitti äiti siitä isälle. Isä veti metsästyshousuja jalkaansa, kun äiti puhui hänelle huolestansa. Hän kuunteli välinpitämättömänä ja saatuansa housut jalkaansa, virkkoi hän rauhallisena: "Aja työhön koko tyttö, niin heittää kujeilemisen!"
En tiedä, minulla kun oli ennalta saatu arvelu, mutta minusta näytti ikäänkuin Harry Drake olisi pitänyt Fabiania silmällä. Tottapa Fabiani oli sen havainnut, sillä hän kysyi minulta: Kuka on tuo mies? En tiedä, vastasin minä. Hän on vastoin luontoani! lisäsi Fabiani.
Näin tapahtui täällä toinen maanjäristys, jonka alaiseksi minä jouduin, ennenkuin olin toipunut edellisenkään täräyksestä! Minä olin kahdella päällä, kuinka pukisin itseni sinä tärkeänä päivänä; sillä toiselta puolen tahdoin näyttää hyvin miellyttävältä, mutta toiselta puolen pelkäsin panemasta päälleni jotakin, joka Missien Spenlow'in silmissä heikontaisi minun kovin käytännöllistä luontoani.
Siellä priori kuunteli Offerusta, näytti hänelle suoraan uskon tien ja sanoi hänelle, että hänen tuli paastota ja rukoilla, niinkuin Johannes Kastaja muinoin erämaassa. Mutta Offerus vastasi: "heinäsirkat ja metsähunaja, herrani, ovat kokonaan vastoin luontoani enkä minä osaa mitään rukouksia.
Vastoin luontoani Jotakin hyvää teen nyt. Sana joutuun Niin oiti, oiti linnaan; käskyn annoin Cordelian ja Learin hengilt' ottaa. Ajoissa, joutuun! ALBANIAN HERTTUA. Juoskaa, juoskaa, juoskaa! EDGAR. Mut kenen luo? Kell' ompi toimi? Merkki Peruuttamisest' anna. EDMUND. Aivan oikein. Tuoss', ota miekkani, päämiehellen Se näytä. ALBANIAN HERTTUA. Joudu, jos on henkes kallis.
Siellä tosin nähtävästi oli koetettu suurempaa siisteyttä ja järjestystä toimeenpanna kuin ensi käynnilläni, mutta sittenkin tuntui olo siellä niin raskaalta, iloisuuteni ja reippauteni katosi joka kerta. Enkä milloinkaan kauvan viipynyt. Tahdoin Selman kanssani kävelylle, ja ulkona kahden kesken ollessamme sainkin jossakin määrin takaisin luontoani.
Kuinka uskallat näyttää, ettet tunne luontoani paremmin, kuin sanasi ilmoittavat?" "Minä olen varma", jatkoi äiti parkani kokonaan allakäden ja monilla kyynelillä, "etten tahdo, että kukaan lähtee. Minä kävisin varsin kurjaksi ja onnettomaksi, jos joku lähtisi. Minä en pyydä suuria. Minä en ole kohtuuton. Minä soisin vaan, että minulta joskus kysytään neuvoa.