United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut kunpa rikas kuuli tän, Niin heltyen näin lausui hän: »Uskollisuutt' ei voita vain Ei kullat maailmain». Ja lausui vielä lisäksi: »Nyt tulen teille hyväksi, Nyt teille kultaa, ruokaa suon Vaan Mustin tähden tuon». Ja koissakos nyt riemuitaan, Ja Musti möris iloissaan; Ja nyt on Musti päättänyt, Ja satu loppui nyt. Lukemisia lapsille III, 1875. F.M. Franzén.
Usein oli jo mielestäni ihan viimeiset sanat isälläni suussa, sillä luulin kaikki maailmat ja maailmain asiat jo olevan lopussa; mutta silloin taas ruustinna uudelleen pyysi tarkempaa selitystä hänelle näkemättömistä maan paikoista ja jälleen avautui eteemme uusi näkö-ala.
Ja kerran Suomi onnens suureks luopi, Sen maine lentää yli maailmain; Sen kieli sulo sanans silloin suopi Aatteille neroin suurten, mahtavain. Miss' eestä valon silloin taistellaan, Myös Wäinön kansaa siellä mainitaan. Se valon maille avaroille antaa: Työ *Snellman*'in näin hedelmiä kantaa. Keisari Aleksander III:nen kruunauspäivänä.
Kuoltuasi, katsos, sinä tulet suureen, suureen saliin. Se on niin suuri, ettei sen seiniä näy eikä sen kattoa eikä sen permantoa missään tunnu. Se on niin avara, ettei tuhannet tähdet eikä miljoonat palavat auringot ylety sitä valaisemaan, eikä maailmain halkeamiset siinä miltään kuulu. Sinä huomaat, ettei taivaassa olekaan mitään nähtävää eikä kuultavaa.
Ihmisten työt' on kirkko, dogmi, oppi, Ihmisten lailla harhateitä käypi Ikuista vain on maailmoiden mahti, Ikuiset lait ja niiden vaarinotto. Ken sääsi lait? Ken olevaisen tuotti? Maailmain ulkopuolellak' on mahti, Pysyykö siellä vaiko luomallansa Ijäksi yhtyi, siten luomans johtaa? Tuo. tietää mahdoton on ihmishengen, On mahdoton ja turh' on siitä riita.
Kylmän ja hiljaisuuden muurit mun ympäri kasvaa, ympärilläin tihenee tähtinen autio yö. Niin minä nään sinut silmästä silmään, Yö lkisyöjä, valtias maailmain, lemmetön, lämmötön Yö! Jäästä on valtikkas, joka tähtien kohtalot ohjaa, kuin uni hourun vain hengetön on lakis sun. Vaunusi pyörien viuhina kuolleet vuossadat mittaa, valtias maailmain, kussa sun kulkusi käy.
Laulamme elävät kuoleman rauhaan, sokeat veljemme valoon uuteen, etsivät sydämet lepoon lauhaan, kotihin, kotihin, jumaluuteen! Oi Lothos, unhon antaja, sa neitsyt Nirvanan, sa hiljaisuuden lupaus oot kesken pauhinan, sa pyhän virran kasvatti, sa kaiho maailmain, sua halaan huulin janoisin, sua yksin uskon vain.
Ma rauhatonn' olen vuoteella, Ja luonnon kuultelen taistoa, Ja aina nuoli kuin maahan lyö, Minunkin rintani lyö. Niin vuoroin rintani säpsähtää, Käy vuoroin kylmäks kuin järven jää, Nuol' ampui taas! Isä maailmain, Oi, suojaa kukkastain! Hälläpyörä 13/11 1868; Kaikuja Hämeestä 1872. EP
Ah, tynsän teeskelyksen muoto velvollisuuden vaatimuksesta vaan! Mene, kiittämätön poika; riennä, riennä meistä kauas mulatti-neitojesi karkeloihin uusien maailmain aurinkojen alle. Niin riehuu, telmää povessani tuonne tänne taistelo kuin maan järistessä merenrannan kuuma laine. Oi, en ymmärrä! Jos ystävältä kysyisin, miksi sydämmeni riehuu levotonna, niin hän kenties haastelis immen lemmestä.
Ma kaikkea hyvää tekisin, Jot'ei tehdä he voineetkaan, Ma löytäisin onnen, jot'eivät Isät löynnehet konsanaan. Mut niin tuli aika ja mietteitä toi, Ja jo himmeni maailmain, Myös mun kävi matkani hautaan Elon vanhaa vauhtia vain. Mun itsellein tuli raivata tie, Mitä lie he jo tehneetkin, Ja mun tuli kysellä samaa, Jota kysyi he aiemmin.