United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei aaltojen alle se jäädä saa oli linna ja linnassa impi jos unhoitan sen, mua muistuttakaa: olis taistelo kaunihimpi. Olis taistelo edestä vapauden oli saari ja saaressa linna minä voisin sen, minä voittaisin sen, jos saisin ma rauhaa rinnan. Jos löytäisin lepoa itsellein tule milloinkaan ei huomen mull' aamua ei, mull' iltaa ei, mua painaa kohtalo Suomen.
Olimme vesat saman juuren; minä Cunizza nimeltäin, ja täällä loistan, kun minut voitti valo tähden tämän. Mut iloll' itsellein suon anteheksi syyn kohtalooni enkä sure sitä, mi rahvaallenne oudolt' ehkä näyttää. Tää valo, mulle lähin, taivahamme ihastus kirkas ynnä kallis, jätti maan päälle maineen, jonka sammumista saa monet uottaa uudet vuosisadat.
Minut kostetaan ja mä huudan: Armoa pyöveleille! Armoa itsellein! Herra Sebaot! Pelasta, rangaistessas! Herra Sebaot pelastaa rangaistessaan. Se on rakkaudessa, kuin hän vihastuu, Se on rakkaudessa... Siunattu Hänen nimensä! Jälkikirjoitus "Uuteen Grottelauluun".
Ma kaikkea hyvää tekisin, Jot'ei tehdä he voineetkaan, Ma löytäisin onnen, jot'eivät Isät löynnehet konsanaan. Mut niin tuli aika ja mietteitä toi, Ja jo himmeni maailmain, Myös mun kävi matkani hautaan Elon vanhaa vauhtia vain. Mun itsellein tuli raivata tie, Mitä lie he jo tehneetkin, Ja mun tuli kysellä samaa, Jota kysyi he aiemmin.
Olimme vesat saman juuren; minä Cunizza nimeltäin, ja täällä loistan, kun minut voitti valo tähden tämän. Mut iloll' itsellein suon anteheksi syyn kohtalooni enkä sure sitä, mi rahvaallenne oudolt' ehkä näyttää. Tää valo, mulle lähin, taivahamme ihastus kirkas ynnä kallis, jätti maan päälle maineen, jonka sammumista saa monet uottaa uudet vuosisadat.
Sill' epäluulo muutoin mun vioistani vähimpiä on SALADIN. Vaan sanohan, sä kelle nyrpeilet? Et Nathanille toki? Sanohan! Sull' epäluulo Nathaniinko ois? Ens kertaa luottamustas näytä mulle! RISTIRITARI. Ei Nathania vastaan mitään mulla. Vain itsellein oon suuttunut SALADIN. Ja mistä? RISTIRITARI. Kun uneksinut oon ja valveilla! unohtaa juutalaisen voivan senkin, ett' on hän juutalainen.
Otan aurinko-morsion itsellein syvän tummuuden kartanoista, ja tuon kun ma vaatetan valkeuteen, ei valkeampaa ole toista! Hän välkkyy ja helkkyy ja helisee, hän syömmensä soitoksi lainaa, ja häntä ma kiitän, jos päähäni ken runoniekan laakerit painaa!