United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olimme vesat saman juuren; minä Cunizza nimeltäin, ja täällä loistan, kun minut voitti valo tähden tämän. Mut iloll' itsellein suon anteheksi syyn kohtalooni enkä sure sitä, mi rahvaallenne oudolt' ehkä näyttää. Tää valo, mulle lähin, taivahamme ihastus kirkas ynnä kallis, jätti maan päälle maineen, jonka sammumista saa monet uottaa uudet vuosisadat.
Ja vastas rakkaus, mi asui siinä: »Jumalan valkeus mun yltä valaa ja läpitunkee kotelon, miss' olen. Ajuuni omaan yhtyneenä voima sen kohottaa mun niin, ma että näen Ylimmän Olennon, jok' on sen lähde. Säteilemäni riemu siitä johtuu; mikäli kirkastuu näät sielun-silmäin, sikäli loistan Luojan rakkautta.
Se oli muuan noita sulosointuisia lauluja, jotka Ruotsissa niin usein ikäänkuin leikittelevät lehdissä ja puunlatvoissa: Ja kun morsian oon, kun kruunun saan, mä kukissa loistan niin sorjana tanssin mä, valio maan, pois huoleni poistan. On kruununi vihanta, kaunoinen, mä kukissa loistan. Ei kruunua toist' ole vertaa sen, pois huoleni poistan.
Maan mustan tomut päältäni kun puistan, Mä rinnoill' enkel'armahani loistan. HELMIN L
"Minä loistan ja minä palan, mitä tekee se, joka pantin tuntee?" hän huusi ja piti pientä pakettia kädessään. "Niin, hänen tulee kuivata silmänsä; katsopas, Anna, tässä on kapineesi". Tyttö, suunniltaan ilosta, hypähti ylös ja otti paketin. Se sisälsi oikein kauniin sinisen kaulanauhan. "Se on sininen, isä", lausahti hän, vähemmän iloisena kuin ennen. "No, eikö se olekin kaunis?"
Illalla minun täytyy esiintyä yleisölle, olla sen ihailemana, kuulla kättentaputuksia, hyvä-huutoja, nähdä seppeleiden putoavan jalkojeni eteen! Katsokaa siskot, se on komeata, se on hetki, jonka edestä maksaa elää, oikea ilonhuumaus! Katsokaa kuinka on valoisata, kuinka minä loistan! Kuuletteko myrskyisiä mieltymyksen osoituksia! Kuuletteko miten se myrsky pauhaa? Mutta miksi se vaikenee?
Ja vastas rakkaus, mi asui siinä: »Jumalan valkeus mun yltä valaa ja läpitunkee kotelon, miss' olen. Ajuuni omaan yhtyneenä voima sen kohottaa mun niin, ma että näen Ylimmän Olennon, jok' on sen lähde. Säteilemäni riemu siitä johtuu; mikäli kirkastuu näät sielun-silmäin, sikäli loistan Luojan rakkautta.
Olimme vesat saman juuren; minä Cunizza nimeltäin, ja täällä loistan, kun minut voitti valo tähden tämän. Mut iloll' itsellein suon anteheksi syyn kohtalooni enkä sure sitä, mi rahvaallenne oudolt' ehkä näyttää. Tää valo, mulle lähin, taivahamme ihastus kirkas ynnä kallis, jätti maan päälle maineen, jonka sammumista saa monet uottaa uudet vuosisadat.
Mua kumohon tanssi ei poikaset nuo, mä kukissa loistan. En kruunuain kultaista peikolle suo, pois huoleni poistan. Kas siinä ennustus! naurahti kreivi Scheffer. Niinpä todellakin, vastasi kuningas Kustaa hymyillen. Minäkin olen pitävä huolta siitä, ettei kukaan minua kumohon tanssi, ja toivonpa silloin, etteivät peikot saa kruunuani. 8. IS