United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !


Missä syö hän tänään illallista? HELENA. Ei, mutta, hyvä herra, PANDARUS. Mitä suvaitsette, armas kuningatar? Pikkuorpanani teihin vihastuu. Te ette saa tietää, missä hän tänään illastelee. PARIS. Haltijattareni Cressidan luona, siitä annan vaikka henkeni! PANDARUS. Ei, ei, ei sinnepäinkään! Erehdytte aivan. Tietäkää, että haltijattarenne on sairas. PARIS. Hyvä, ilmoitan hänen esteensä.

RUOTSILA (vihastuu silmittömästi). Se tulen-ruoka!

Minut kostetaan ja huudan: Armoa pyöveleille! Armoa itsellein! Herra Sebaot! Pelasta, rangaistessas! Herra Sebaot pelastaa rangaistessaan. Se on rakkaudessa, kuin hän vihastuu, Se on rakkaudessa... Siunattu Hänen nimensä! Jälkikirjoitus "Uuteen Grottelauluun".

Hän kääntyy päin katsojiin, mutta matala on liiaksi koju, hän ei ylety näkemään ketään, nenä vaan majesteetillisesti verkalleen kääntyy kojun katolla, kantaen vielä merkkejä apelsiinista. Nyt katsojat eivät enää kestä asemillaan, he kimmurtelevat naurunsa tuskissa. Mutta silloin vihastuu Michel kreivi palvelijaansa, joka on saattanut aikaan tällaisen skandaalin.

"Eugen, anna anteeksi!" pyysi hän hetkistä myöhemmin, kun he nousivat pöydästä, "anna anteeksi nuo epäystävälliset sanat, jotka äsken sanoin ... tiedätkin, että kun harmistuu, puhuu sellaista, jota ei ensinkään tarkoita..." "Päinvastoin", vastasi Eugen, ja hänen kasvoillaan oli sama kylmä, halveksiva ilme kuin äskenkin, "juuri silloin kun vihastuu, sanoo suoraan, mitä ajattelee."

Viitamäen luutnantti, jolla on hirmuinen sappi, koska vihastuu hän nokimustaksi naapuriensa päälle ja pelkää aivonsa vierivän pois oikeilta teloiltansa, silloin panee hän tyttärensä pelaamaan klaveeria ja itse lötköttää hän muutaman kierroksen valssia salin permannolla rouvansa kanssa, ja paikalla on hänen kiukkunsa lievinnyt. Koetetaanpas samaa konstia.

Ei lepytellä enää Tapiota, ei uhrata ukon iloksi eikä miellytellä Mielikkiä yhtä ahkerasti kuin ennen ... ei tehdä taikoja metsään mennessä, ei tärkeitä menoja noudateta, vaan huolettomasti ja varautumatta röyhkeästi metsään mennään ... ei osaa haltija pelätä, tekee mitä tahtoo, antaa minkä antaa ... on niitäkin, jotka pyhillä vuorilla pyydystelevät ... kummako, jos vanhus vihastuu ja muuttaa muille maailmoille asumaan.

Näin huuto kulki miehestä mieheen, Ja joukko jätti laivalla laholla Nyt taaksensa rannat syntymämaan. Tul' sana kuninkaalle: "Sun poikasi Pois laivassaan jo merelle kulkee; Jää maasi turvattomaksi, uljaimmat Kun sankarit hällä mukana on." Vihastuu Fjalar, muuttuvi muotonsa, Ja kumahuttain kilpehen iskein Hän huutaa: "Miehet, merelle; rikottu On sääntöni, elää rikkoja sen."

Mut virka, poikanen poloinen, ken olet ja mistä sa tulet?» »Laulaja olen ma laadultain» tuulet niin lauhasti tuoksuu »tulen tähtösestä ma pienestä, min nimi on Maa». »Mihin kuolit ?» »Kurjuuteen kuolin ja nälkäänVihastuu Herra Jumala taivaan kynttilät sammuu »Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!» »Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun, et sille saa sinä kostaa.

Joskus hän tahtoo painiskella kanssani mutta mies on mies ja kun ei se onnistu, lähtee hän merelle, ja kun hän siellä matkailee, niin kysyy hän laivalta, jonka hän kohtaa: Oletko sinä tuolla poissa olevien puitten sukua, ehkä sinä olet tammen? ja jos niin on, vihastuu hän ja jyskyttää laivaa kallioihin, niin että se särkyy; se on vaan sentähden, etten minä tahdo seurata, enkä anna tehdä kanssani niinkuin hän tahtoo, enkä kumartele kun armollinen herra tulee mutta mies on mies aina.