United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Grégoire kuunteli ja oli ihastuksissaan siitä, että tuuli oli kääntynyt toisaalle, ja kun Marianne näki kolmen tyttärensä mielipahan siitä, ett'ei ollut valkeita ruusuja, lohdutti hän heitä: "Huomen aamulla poimimme me pöytään vähemmin punaiset ruusut, vaaleat, ja siitä tulee oikein kaunista."
Tuskin oli Rochefort mennyt ulos huoneesta, kun rouva Bonacieux tuli taas sisään. Hän tapasi mylady'n hymyilevänä. No, sanoi nuori nainen, siis se mitä pelkäsitte on tapahtunut? Tänä iltana tai huomen aamuna lähettää kardinaali teitä noutamaan täältä? Kuinka te sen tiedätte, lapsukaiseni? kysyi mylady. Minä kuulin sen itseltään sanansaattajalta. Tulkaa istumaan tähän minun viereeni, sanoi mylady.
Ei enää huomen häntä täällä tapaa, hän tahtoo olla vapaa, vapaa, vapaa. Hän jättää koulun vikuroivan menon ja merille hän lähtee luokse enon, tai muuten kulkemahan mailmanselkää. Ei vastuksia, vaaroja hän pelkää! Hän eikö kohtalonsa herra ois? Pois täytyi täältä päästä, kauas pois!
Minun mieleni muuttuu välistä niin kummaksi... Minä näen välistä näköjä, niin hirmuista että järkeni katoaa ... niin oli nytkin... Aato! huomena saat kuulla koko elämäni. Huomen tuli vai mimmoinen! Sillä aikaa kuin Emma ja Aato näin haastelivat, istui ukko Anströmi tyttärensä sivulla kamarissaan.
Ei koskaan, ei! Tää aurinko uus Valon voimalla tunkevi pilvestä taas Ole huoleti, kansa, on turvassa maas: Nyt valvovi itsetietoisuus. Tää itsetietoisuus se lämmön loi Ja uusi aika raittiin ilman toi Ja näin sai vihdoinkin mun kansan huomen.
Ja usein huomen valkeaa ja työ on yhtä kovaa. Ma silloin koetan lohduttaa: Nyt saatte hetken lomaa. Ja tyytyväisnä työhönsä he nousee nukkumasta. Oi, heitä siunaa, Herra sä, oi, siunaa mökin lasta! Hakataan, hakataan Suomen vuorta harmajaa.
Uus aika koittaa, uusi kannel soi, uus tuuli käy, uus huomen huminoi, se veljeyttä yli vetten soittaa, se kaikuu rakkautta rantamille, se heikot herättää, se vahvat voittaa, se kantaa ilon viestin ihmisille: Maan päälle, tänne, taivas takokaamme! Niin kaikki kuninkaita olla saamme!
"Hyvä!" huudahti Aben Habuz iloisena, "huomen aamulla, päivän ensi koitolla, menemme sitä katsomaan." Onnellinen kuningas ei juuri paljon nukkunut sinä yönä. Tuskin olivat auringon säteet alkaneet kiilua Sierra Nevadan lumipeittoisella kukkulalla, kun hän istui oriinsa selkään ja, otettuaan mukaansa ainoastaan muutamia valiopalvelijoita, ratsasti jyrkkää ja kapeata polkua kukkulalle.
Kun väliin kiihtyi vauhti Pohjolaan, ja vihan tuskast' itkein urhot kulki, hän kiros silloin, puri hammastaan, mut kyyneleet hän sydämeensä sulki; huulilta vaan nuo sanat salamoi: Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Ja päivä tuli, hänen juhlansa. Taas kunnialla liehui lippu Suomen; aseihin kaikui Revonlahdella, ja paenneille koitti uusi huomen.
Eikä minunkaan puolestani estettä ole, lisäsi äiti. Ja matkaan piti lähteä huomen aamulla, päivän koittaessa. Enkä minä suinkaan sinä yönä paljoa maannut.