United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Albanyn herttua katseli tätä karsain silmin, mutta oli vaiti; vasta minuutin tai parin kuluttua hän virkkoi: "Nyt kun tämä asia on saanut näin hauskan lopun, kysyisin, suvaitsetteko te, kuninkaallinen majesteetti, mennä kappelikirkkoon iltamessuun?" "Se on tietty", vastasi kuningas. "Eikö minun tulisi kiittää Jumalaa, joka minun perhekuntahani on sovinnon takaisin tuonut.
Ah, tynsän teeskelyksen muoto velvollisuuden vaatimuksesta vaan! Mene, kiittämätön poika; riennä, riennä meistä kauas mulatti-neitojesi karkeloihin uusien maailmain aurinkojen alle. Niin riehuu, telmää povessani tuonne tänne taistelo kuin maan järistessä merenrannan kuuma laine. Oi, en ymmärrä! Jos ystävältä kysyisin, miksi sydämmeni riehuu levotonna, niin hän kenties haastelis immen lemmestä.
Jos kysyisin Senecalta, minkätähden hän puolustaa hyvettä, vaikka hillittömyys tekee ihmisen onnellisemmaksi, niin hän varmaankaan ei voisi antaa minulle järkevää vastausta.
"No niin", vastasi Heimberger, "minä olen joutunut ainoastaan satunnaiseen ja väliaikaiseen rahapulaan ja sentähden kysyisin teiltä, ettekö kenties hyväntahtoisesti auttaisi minun siitä?" "Aivan mielelläni", vastasi asiamies mitä ystävällisimmällä tavalla. "Tarvitsetteko sata, kaksisataa, kolmesataa taaleria? Ne ovat teille koska hyvänsä tarjona."
Leiv tuli lähemmäksi, jännitettynä, aivan kuin henki ja elämä olisi siitä riippunut: "Ja jos silloin kysyisin sinulta semmoista, jota en tänä iltana uskalla kysyä ... luuletko, että silloin ... luuletko, että ajaisit minut pois?" hän otti häntä kädestä. Alfhild painoi päänsä rintaa vasten ja kuiskasi: "En". "Saanko luottaa siihen?" rukoili hän ja Alfhild tunsi, kuinka hänen kätensä vapisi.
Illalla istuin Editin kanssa musiikkihuoneessa kuunnellen muutamia kappaleita, jotka olivat herättäneet huomiotani päivän ohjelmassa. Erään väliajan kestäessä sanoin: »Kysyisin mielelläni erästä asiaa teiltä, neiti Leete, mutta pelkään, että pidätte minua tungettelevana, jos sen teen». »En suinkaan», vastasi hän. »Kysykää vain».
Sitä puolen tuopin pulloa minä tarkoitan, sitä ihmiskunnan hyväntekijätä, jota raittiussaarnaajat sanovat »Suomen kansan pahimmaksi viholliseksi.» Mutta istuisipa nyt seurassamme kolmantena joku raittiussankari, niin minä käsi sydämellä kysyisin häneltä: »Onko tämä vihamies tämä, jonka katse on niin ystävällinen ja kirkas ja jonka huulilla aina on autuuden hymy?»
Hän seisahtui ja kuunteli; kaikki oli hiljaa. "Tällä kertaa on voitto siellä", jupisi Sipo, "mutta eletäänhän eteenpäin! Eletään! Haa! sinä olet, elämä, hauska!" "Jo lämmitti koston suloinen tunne rintaani", jatkoi Sipo mietteitään. "Mutta lyhyt oli se ilo, liian lyhyt, ja poikani ! No, sen hän ansaitsi. Mitä hänestä kysyisin. Ei hänkään minusta pitänyt. Ei.
Howineuwos Renner oli myös nousnut, waan oli äänettä. Hän wetäytyi wähitellen oween, kun paroni yhä maltti katsoa häneen päin. Renner näytti tahtowan kumartaa ja paeta. Paroni huomasi sen wihdoin ja sanoi huolettomasti: "Niin todella, ja mitä arwelette tehdä?" "Minä kysyisin sitä teiltä, paroni!" "No niin wähäpätöinen asia! Minä arwelen, että yhtä hywin tiedätte itse mitä siinä on tekemistä.
Ja äänettömän hetken Perästä taasen nosti Ihana impi päänsä Ja lausui: "kysellynnä On paljon ruhtinani, Mä kysyisin vaan yhtä, Anoen vastausta: Jo kahdesti oon nähnyt Mä lehdon lehdistyvän Ja kuivettuvan jälleen Ja kahdesti vaan täällä On ruhtinani käynyt. Ja kuitenkin hän sanoo Ilonsa, ainoansa Tääll' olevan, no miksi Hän tuleepi niin harvoin?"