Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Sanotaanpa, että oudon silmä paljon näkee, ja minä olen elämässäni sen todeksi havainnutkin. Mutta mitähän Leena sanoo? Tarvitsisihan asiasta puhua Leenallekkin. Mitä vielä, minäkö kysyisin, mitä hän sanoo? En, sitä en tee. Palvelijan vallan alle en milloinkaan aio asettua.
Kuinka hieno taaskin! ajattelee syrjästäkatselija. Jokainen muu olisi remahtanut nauruun ja sanonut että kyllä nyt tiedän ja tytön olisi täytynyt punastua. »Ollaankos me nyt oikein ystäviä?» nuorukainen taasen kysyy. »Tuskin mitäs sitte?» »Minä vaan ajattelin, että jos me olisimme oikein ystäviä, niin minä kysyisin ei, en minä sentään kysykkään!» »Kysy, kysy vaan!» kehottaa tyttö uteliaana.
Olisin mielelläni kuullut tuosta miehestä jotain selvitystä ja kysellyt kuka hän oli; en vain arvannut keltä kysyisin, sillä pelkäsin melkein enemmän herrain palvelijoita kuin palvelijain herroja. Lopulta rohkenin kysyä muutamalta nuorelta mieheltä, joka ei näyttänyt minusta varsin niin arvokkaalta kuin nuo toiset ja joka useinkin oli seisonut yksikseen.
Jo aikaiseen menin alas suureen huoneesen, jonka eilen olin nähnyt ja huomasin olevani taas näkymätön muille paitsi miehille, jotka vieraita palvelivat. Toivoin näkeväni iloisen emännän, joka ystävällisesti puheli kanssani, samoin kuin "Aurinko" ravintolan emäntä. Olin ajatellut, kuinka hänelle kertoisin aikeistani ja kysyisin, tietäisikö hän, kuka tarvitsisi emännöitsiää maalta.
Mari kysyi: »Tokko isälle olet virkannut vielä mitään näistä hommistasi?» »En ole virkannut, vaan pitää kait sitä sanoa jotakin. Ei suinkaan meidän hommista ilman tule porikkata.» Minä ajattelin, että itsekköhän minä sitä lupaa ukolta kysyisin, vai ottaisinko jonkun vanhemman miehen niinkuin niitten tapa on. Vaan kumminkin päätin, että itseni edelle ei ole käynyttä.
Minä kysyisin perään, koska hän tahtoisi ihan tappaa minut. Oli siinä montakin, yhdistyi Piatta tuumaan. Ja saisi se siitäkin sakkoa, kun se sitten pilkotteli, että on sillä nyt rahaa jaella niille ... en ilkeä sanoa niin rumasti ... ei sen nyt tarvitse nälinkuoliaana kutjastella talosta taloon työtä kyselemässä. Siitäpä jo Laara tuohtui pitämään aika saarnan Karvosen emännän kunniaksi.
Olisiko se mahdollista, että, jos kysyisin sinulta jos sinä ? HELMI. Herra jestan, laske minut laske minut ! HELMI. Olethan sinä ihan vimmattu ! Tässä kaikkein kuullen ! Laske laske ! KIRJURI. En, minä en sinua laske ennenkuin sinä sanot, rakastatko minua? HELMI. No, Janne, mitä se nyt on? Päästä minut päästä paikalla ! KIRJURI. Sano ensin, tahdotko tulla omakseni!
Jospa vielä olisit hengissä ja ymmärtäisit ihmiskieltä, niin kysyisin sinulta: 'Onkohan puolisoni palannut sodasta? Vieläkö hän Genoveevaansa ajattelee? Vieläkö hän on minulle vihoissaan, vai onko saanut tietää viattomuuteni? Hän elää ylellisyydessä ja minä menehdyn tänne puutteeseen ja kurjuuteen».
Kaikki vastustajani olen hauskoissa ritarileikeissä kaatanut maahan, ja sentähden kysyisin minä vaan ihanalta neideltä, eikö hän lahjoittaisi voittojeni palkinnoksi kaunista kukkakiehkuraa, joka on hänellä povellansa". Samalla laskeutui hän yhdelle polvellensa Roosan eteen, katsoi kirkkailla ruskeilla silmillänsä häntä oikein rehellisesti kasvoihin ja pyysi: "antakaa minulle tuo kaunis kiehkura voittopalkinnoksi, lempeä Roosa, älkää sitä minulta kieltäkö!"
Voi, minä puhun teistä, isä, koska herra sitä on pyytänyt. Hän on runoniekka, herra! En soisi, kultaseni, vastusti Lamppu, hetkeksi muuttuen vakavaksi, tämän herran saavan semmoista käsitystä sinun isästäsi. Sillä se näyttäisi siltä, ikäänkuin minä itkumielisenä katselisin tähtiä ja kysyisin niiltä, mitä ne tekevät.
Päivän Sana
Muut Etsivät