Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
He olivat kahden kamarissa ja Viija meni rinnalle istumaan. Minä kysyisin sinulta yhtä asiaa, sanoi Viija laskien Petun olkapäälle kätensä. Kysy, kysy, kilvoitti Petu. Niin, että muistatko, mitä sinä monesti lupasit ennen meidän yhteenmenoa? Lienee tuota tullut luvatuksi jos jotakin, sanoi Petu. Mitä minä niistä kaikista lupauksista, vaan se lujin lupaus, rakkaus, selitti Viija.
Rosmer-suvun näkökanta jalostaa. *Rosmer*. Mutta? Mitä? *Rebekka*. mutta se murhaa onnen. *Rosmer*. Niinkö sanot, Rebekka? *Rebekka*. Ainakin minulta. *Rosmer*. Niin, mutta oletko ihan varma *siitä*. Jos nyt taas kysyisin sinulta ? Pyytäisin sinua niin hartaasti *Rebekka*. Ystäväni elä koskaan enää puhu siitä! Se on mahdotonta! Niin, sillä, Rosmer, tiedä, että minulla on entisyydessäni jotakin
Kysyisin ja selittäisin asian, jota ei ymmärrä itse arkkipiispakaan. Mutta kyllä tiedän mitä kysyn; ja tuossa on ukko. TUOMAS. Minä varoitan sinua: kohtele häntä kelpotavalla. JUHANI. Kyllä minä tiedän. LUKKARI. Päivää, päivää, pojat! VELJEKSET. Päivää! LUKKARI. Majaa muutetaan, luulen minä. TUOMAS. Sitähän tässä niinkuin vähän on tekeillä. LUKKARI. Vai niin, vai niin. Hm. Niin, niin.
Valaisit pimeän yöni, näin ma pitkät pilven rannat miksi kysyisin enempi? Neuvoisin sinulle, neiti, pari kolme konstiani, tien ohesta oppimaani eloni nuorella polulla: Ilo miten syntyvi surusta, miehen tarmo taistelosta, hyve ahjosta himojen, henki mustan mullan alta.
Tahtos' on Ett' aina sulle sen ma sanoisin, Mi mielessäni on, ja kysyisin, Mit' en mä käsittää voi. Kuuleppas Olethan sanonut sen? KILPI. Sen mä tein. AINA. Siis saanhan haastaa? KILPI. Haasta, kultasein! AINA. En tiedä mistä minä alun saan.
Torin hän kyllä tiesi ja pyrki sinne päin. »Kun ei se Pekkokaan jo sieltä kortteeristaan ennättänyt tulla mutta taisipa ehkä mennä koululle suorastaan», päivitteli matami. »Entäpä jos kysyisin tuolta rouvalta, joka tuolla tulee, missä koulu on.» Eräs hienoon pukuun vaatetettu ylhäinen rouva tuli pitkin torinsyrjäistä katua matamia ja Iiriä vastaan.
KERTTU: Onko elämä teille niin vähästä arvosta? GRANSKOG: Kysyttekö te sitä minulta? KERTTU: Otaksukaa, että joku toinen kysyisi teiltä niin. Mitä te hänelle vastaisitte? GRANSKOG: Minä kysyisin häneltä vastaan: Mikä vaatii minua elämään? KERTTU: Taiteenne. GRANSKOG: Taiteilija en minä ole ollut enää pitkään aikaan, vain viivoittaja. Viivoittajia tulee kyllä minun jälkeenikin. KERTTU: Isänmaanne.
"Ei minun tapaistani sen liika hyvän ajatuksen mukaan, jota sinä, Agnes, pelkään minä, pidät minusta", lausuin minä. "Sinun tapaistasi suoran luonteesi puolesta", vastasi hän; "ja sentähden minä kirjoittaisin noille molemmille ladyille. Minä kertoisin niin selvästi ja avosydämisesti, kuin mahdollista, kaikki, mitä on tapahtunut, ja kysyisin heiltä lupaa saada välisti käydä heidän luonansa.
Terning söi hyytelöä suunnattomat joukot eikä virkkanut sanaakaan. Pöydästä noustua jäivät neiti ja setä Pietari vähäksi ajaksi kahden kesken. "Herra Terning," sanoi hän, "minä mielelläni kysyisin teiltä jotakin. Te ehkä pidätte sitä kummallisena ja luonnottomanakin, mutta omatuntoni pakottaa minua." Setä katsoi häneen kummastuneena. "Sanokaa, eikö teillä tunnu vatsanpakotusta?"
Pankrasius. No nyt kuuntelen. Puhukaa. Sganarelle. Asia on semmoinen, herra tohtori, että Pankrasius. Vaan, ennen kaikkea, puhukaa lyhyesti. Sganarelle. Sen olen tekevä. Pankrasius. Välttäkää pitkä-puheisuutta. Sganarelle. Hyvä! herra toh Pankrasius. Toimittakaa minulle asianne yhdessä lakonilaisessa appogiaturassa. Sganarelle. Kysyisin Pankrasius. Pois kaikki liiat sanat!
Päivän Sana
Muut Etsivät