Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Jos tekisin uuden puvun ja kysyisin herra Kalmilta neuvoa!... Hän katseli käsivarsiaan, tutkisteli, olisivatko ne kauniit, jos saisivat olla näkyvissä ... täyteläiset ne olivat ja valkoiset. Kuinka täällä on puhdasta ja lämmintä, kuinka onnelliselta näyttää tuo tyven veden pinta! Kuinka autuaallista on elämä!
Olenpa lukenut testamenttini kannesta kanteen ja ymmärtänyt sen myös, toivon minä. Mutta sanoppas, Eero, mitä häneltä kysyisin noin vilpittömällä tavalla. EERO. Kysyppäs millä keinolla viisi miestä ja kaksi kalaa ruokittiin viidellä tuhannella leivällä. JUHANI. Kitas kiinni, sinä Lopen pahalainen, Kylmän-ojan lörpöittävä paara! Minä sinun opetan.
»Jos minä nyt sitten kuitenkin kysyisin niitä kampeloita?» ehdotti tyttö. »Odotahan hiukan, milloin pitäisi olla kala padassa?» »Tunnin päästä viimeistään.» Siinä oli toinen saari vastapäätä, josta melkein aina sai, mutta nyt kuohui salmi vaahtona välillä. Jos minä sentään koettaisin päästä sinne. Ja minä pääsin kuin pääsinkin sinne soutaen vastahankaan, kiskoen itsestäni viimeiset voimani irti.
Lystin kumarruksen hän teki minulle ja lausui, odottamatta, että minä häneltä kysyisin: "Kaunis neitoseni, teidän tanssikumppalinne käski minun pyytää teiltä tuhannen kertaa anteeksi kohtelemattomuudestaan, että hänen, vaikka olisi hartain halu ja vaikka se hänelle olisi suuri nautinto, ei sovikaan tanssia teidän kanssanne sitä luvattua katrillia sillä hänen toinen säärensä ammuttiin mäsäksi tappelussa, niin että se täytyy nyt leikata pois polvea myöten."
Viina ja koulu tuntuu aivan kuin olisi taistelu kuoleman ja elämän välillä. Ettekö voisi odottaa että kysyisin neuvoa edes Hannalta? ASSESSORI. Keneltä? KANTTORI. Neiti Sommarilta hänen mielipiteensä olisi minulle varsin tärkeä. ASSESSORI. Vai niin; no sitten lienee parasta lakata puhumasta koko asiasta.
Kyllä se oli hyvä, että pian täältä tiehensä lähtivät ja pahasti sille kävisi, jos minä perään kysyisin puristi ruoja kuin rautakouralla olkapäätäni kävi sen harmiksi, kun ei oltu mieliksi.
Mitä niistä pienistä etumaksuista. Enhän minä ole niin köyhä etten minä ystäviäni voi joskus auttaa. Pölkkynen. Minä olen ylpeä siitä. Mutta mutta jos nyt en vielä kaikkeen tähän tyytyisi, jos olisin kiittämätön kyllä että vaatisin vielä enemmän jos esim. kysyisin teiltä jos te tahtoisitte En, en voi sitä sanoa Neiti Kortman. Mutta miks'ei, herra pastori? Olenko minä niin vaarallisen näköinen?
Vai tulevatko Diarmidin lapset yhteisesti Skotlannin kaikkien muidenkin rauhallisten ja siivotapaisten asukasten kanssa tämän turmion alaisiksi?» »Yhtä», tiuskaisi muuan hurjannäköinen päällikkö, äkisti kavahtaen seisaalle, »minä kysyisin Ardenvohrin ritarilta, ennenkuin hän tätä uskaliasta katkismustansa jatkaa.
»Minä vaan kysyisin että ... onko kukaan saanut sinua kädestä puristaa?» »Ei!» tyttö vastaa ja karahtaa punaiseksi. »En minä anna kenenkään kädestäni ottaa!» Kuinka hienosti taas senkin! ajattelee syrjästäkatselija. Ja kuinka kauniisti hän katsoo silmiin. »Voinkos minä siihen luottaa?» nuorukainen taasen sanoo. »Mutta pian minä siitä selvän saan annappas kätesi tänne!» »Mitä varten?»
JOHANNES. Ala lopusta. ANNA LIISA. Ei, eläpäs laske leikkiä. Puhutaan ihan vakavasti. JOHANNES. Puhu sinä, minä kuuntelen, enkä naura ensinkään. ANNA LIISA. Ennenkuin mennään pappilaan, minä vielä kysyisin sinulta, Johannes: oletko varma siitä ettet tätä koskaan kadu? JOHANNES. Minkätähden katuisin, kun minä sinua rakastan?
Päivän Sana
Muut Etsivät