United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tuolla oli kaunis näkö-ala, tuolla pieni puisto, joka oli ainakin suurta nenäliinaa suurempi ja johon herra Fergus oli kylvänyt ruusuja ja geraniumeja kylläksi yhtä kukkakimppua varten päivässä; tässä oli viiniköynnös, jonkun vanhan tädin istuttama, josta Jack Fergus oli laittanut jotakin lehtimajan tapaista, ja jolla oli purppuran punaisia rypäleitä.

Tähän pysähtyi erakkomme ja katseli alas tielle kumartuen ulos ikkunasta. Lähteen vieressä oli kömpelö kivinen penkki, jota suojasi tuuhea raita, josta oli lavea näko-ala yli viljavainioin, niittujen ja kaukaisten kukkulain, joita kesä-auringon kirkkaus valaisi.

Nykyinen muutettu tie, joka tosin, se täytyy tunnustaa, paljon helpoittaa ihmisten kulkua, kiertää tämän kauniin paikan, ja vuorten takainen näkö-ala, vaikka sitä yhä vielä tulee sanoa erin-omaisen ihanaksi, tulee vaan vähitellen ja vähä kerrassaan silmien eteen.

Tämä rauhallinen näkö-ala viihdytti heti Helkan mielen, ja hän palasi takaisin, mutta seisahtui hetkeksi pastellimaalauksen eteen, joka hymyillen näytti noikkaavan hänelle "hyvää yötä". Kun Helka sitte painoi päänsä patjaan, hän tuskin ehti hartaasti rukoilla: "Jumala varjele isää ja äitiä", ennenkuin uni hänet vei höyhensaarille.

Mutta kun tuuli ja päivänpaiste ovat ne hajoittaneet, avautuu tältä vuorelta mitä ihanin näkö-ala. Vuoren juurelta alkain levenee Jesreelin hedelmällinen laakso, jonka toiselta puolelta näkyy Endor, missä Saul kysyi neuvoa noitavaimolta.

Kymmenen vuotta myöhemmin on jo näkö-ala synkistynyt. Kirkkaan kevät-päivän sijaan on tullut helteinen, aureinen, myrskyä ennustava kesä-päivä. Kuninkaan ja Sprengtporten'in väli on auttamattomasti rikkunut. Jälkimäinen on mennyt keisarinnan palvelukseen. Mitä Kustaa varosi, on käynyt toteen: "Suomen itsenäisyys" tarkoittaa maan irroittamista Ruotsin valtakunnasta.

Mutta koska nyt jo olen täällä, niin ehkäpä voimme hetkisen viihtyä toistemme seurassa, vai kuinka?" "Voimme kyllä!" vastasi Gabrielle ja naurahti hermostuneesti, niinkuin hänen tapansa oli, kun hän tahtoi salata olevansa jollakin tavalla liikutettu, "eikö teidänkin mielestänne täällä ole kaunista ... etenkin tältä paikalta on varsinkin kaunis näkö-ala..."

Tämä oli kuitenkin kylläksi antaaksensa hänelle kuvan hänen perustelmiinsa. "Minä olin oikeassa," huudahti hän riemullisesti. "Tältä kukkulalta on kaunis näkö-ala yli kaupungin, niittyjen ja virran, joita laskeuva aurinko valaisee; sillä auringon lasku, samoin kuin kultaus, yhdistää epäsointuisia väriä ja sovittaa ne toisiinsa yhdistäessään ne.

Everstiluutnantti silmäili kysyvästi kuningattaren kasvoja, mutta ei voinut niistä saada vastausta, kun ei kyennyt selittämään niiden piirteissä piilevää salaisuutta. Tie nousi nyt kummulle, jonka huipulla kuningatar pysähtyi, ehkä sen suloisen maisemakuvan valtaamana, joka täältä levisi hänen eteensä. Näkö-ala tältä kummulta oli hyvin lavea.

Koko tuo näkö-ala, joka niin äkkiä esiintyi muistojen hämäryydestä, vaihettui toiseen, saapuvilla olevaan, sen vaatimuksiin, valeluuloihin ja onneen.