United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hetkisen kuluttua jatkoi hän: "nyt ei enää näy mitään, vaan on se korea ja kiiltävä, kuin kultasepän jäleltä." "Mutta paljokos sitä nyt jo onkaan minulla syntiä sinulle?" uteli päällikkö. "Paljokos sitä eihän se vielä tunnu nousevan viiteenkään sataan", vastasi kymmenniekka hieman aprikoituaan. "Voipas pahuus johan siihen menee melkein koko kesäiset ansioni."
"Se ei tunnu pitkältä nyt", hän arveli; "me luulimme molemmat, että Jumala oli eroittanut meidät, jopa eroittanut ainaiseksi täällä maan päällä." "Eva parka", minä sanoin; "ja tämä oli se suru, joka puolestansa teki sinut niin hyväksi." "Minä en tietänyt, että se oli ollut niin suuri suru, Thekla", hän lausui vapisevalla äänellä, "ennenkuin eilen illalla."
Hannan koulussa minä pidän laulutunnit ja käsityötunnit ja sitten hoidan meidän talouttamme." "Eikös se joskus tunnu hiukan kuivalta?" kysyi rouva Dahl. "Kuivalta E-ei." Tuntui kuin tuo ajatus nyt vasta ensi kerran olisi tullut Sissin päähän. Rouva Dahl käänsi nyt puheen toisaalle, mutta Sissi näytti onnettomalta ja levottomalta. Selvä reaktsiooni viimeisten päivien ilon jälestä oli huomattavissa.
Kuinka aika rientää! vaikka aika ei tunnu rientävän niin ykstoikkoisessa elämässä kuin minun, niin se liukuu eteenpäin kuin vesi virrassa. Annas nähdä kahdeksantoista? Ei, hän on vaan seitsemäntoista tuli seitsemäntoista vanhaksi viime Toukokuussa." Mrs Braefield: "Seitsemäntoista vuotias! Hyvin vaarallinen ikä tytölle; ikä, jolloin nuket lakkaa ja rakastajat alkaa."
Meitä on niin monta, että täällä surisee kuten mehiläispesässä, kun olemme kaikki koossa, mutta täällä Kerttulassa on niin hyvää tilaa, ettei milloinkaan tunnu ahtaalta. "Missä sydän antaa tilaa, löytyy kyllä makuusijaa", sanoo täti, vaikka hänellä olisi kuinkakin monta majoitettavaa, eikä hän myöskään näytä rasittuneelta, vaikka me miten hääräisimme ja teuhaisimme hänen ympärillään.
PAROONITAR. Ja Alfons kertoi minulle, että joku aika takaperin oli jo vähällä tulla heille kalikkamarkkinat, mutta että he saivat apua viimeisessä hetkessä. PATRUNESSA. Ja se oli Andersonilta, se. PAROONITAR. Soo-o! No, siinä tapauksessa saa patruuna luultavasti maksaa koko summan. PATRUNESSA. Hyvin mahdollista. Se ei paljon tunnu meidän asioissamme.
Et nimittänyt, miten mietit Tikkaselta tarjotun Suomalais-Ruotsalaisen käsisanakirjan työn kanssa. Mutta eihän siihen tunnu Sinulla joutoakaan olevan. Lönnrotille. Kunnon Veljyeni! Ethän tuota pahastune, jos vähän olen tullut viipyneeksi lähettämästä Sinulle kirjaistani Unkarilaisten sukulaisuudesta.
Eikä työ hänen tähtensä tunnu raskaalta. Tuonne Puruveden kultaisen selän taakse, minne nyt aurinko laskee, painuvat iltasilla minunkin sydämeni ajatukset, perheeni luokse. Kunpa vaan lapseni aik'ihmisenäkin tulisi onnellisemmaksi kuin minä! Mutta sitä aikaa minä tuskin näen. Kuinka vanha sitten jo olette? Kolmekymmentäkuusi. Sekö nyt ikä! Nuori poikahan te vasta olette.
Viitat ja puut kiitivät kuunvalossa ohitse tien kummallakin puolen ja reki hetkahteli silloin tällöin syvennyspaikoissa tai kun sattui jääpalanen eteen... »Nyt olemme Rolstadissa, Letta ei ole kuin puolisen peninkulmaa jäljellä!» »Vai niin»... »Onko sinun mukava istua? Eikö tunnu ahtaalta?» »Ei, kiitos!» Letta siirtyi vain vielä kauemma. »Aioin todella olla huomaavainen sinua kohtaan, Letta.»
Ah, Bengt, eikö juuri silloin, kun tämänkaltainen tapaus meitä kohtaa, kun ei ihmisvoima kykene sovittamaan ja parantamaan ja kun epätoivo välttämättä on osamme, eikö silloin Jeesuksen sovitus tunnu koko langenneelle, kurjalle ihmiskunnalle niin tarpeelliselta, selvältä ja yksinkertaiselta?"