United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Tromsöön ilokkaassa seuraelamäss' alkoi pian hiljainen aallehtiminen loiskaa. Tuo uskonnollinen herätys rupesi vähitellen orastamaan hiippakaupungissakin, mutta tämä tapahtui kaikessa tyyneydessä, hiljaisuudessa. Ei tämä viel' ollut päässyt niihin piireihin, joiss' André asuskeli.
Kuin raju karjaspää avoväyläisell' ulapalla laivaan lyö yli parraspuun, väkituuli kun vääntää, kuohuun korkeimpaan joka saa meren ärjyvät aallot: niin väki Troian riens yli muurin raikuvin huudoin, kiihtivät päin hepojansa ja keihäin kärkeväpäisin alkoivat kukin vaunuiltaan liki laivoja taiston; taaspa akhaijit laivoiltaan yli tummien keulain mittavin puolustautuivat meritaistelokeihäin, tangoin rengasvartisin, joiss' oli vaskea kärki.
Myös kuule, Eglon, toivo Moabin! Jos mieltynyt liet uhrijuhlihin, Joiss' autuutta juo nuoruus, joissa maa Syliisi vuotaa sulaa hekkumaa: Ihanat neitseet, viinit hehkuvat Jumalat ruhtinaille sallivat. Jos mielessäs ne palaa, niin nyt muista Pelastaa pyhät uhrit häviöstä. Jälleen Baalakille. On Eglon silmäsi, oi kuningas, Hän eikö tähtää vihollisias?
Miss' on sun herras, Strato? STRATO. Messala, Vapaana kahleista, joiss' itse huokaat. Nyt voitonsaaja hänet voi vaan polttaa; Näet, Bruton voitti Brutus vaan, ei kenkään Saa kunniata hänen surmastansa. LUCILIUS. Niin Bruton tuli tehdä! Kiitos, Brutus! Todeksi teit Lucilion ennustuksen. OCTAVIUS. Kaikk' otan seurahani Bruton miehet; Mua tahdotko sa, poika, palvella?
»Oi te, joiss' ehkä nykykiihko kiivas hitauden korvaa ynnä penseyden hyvihin töihin, jotka laiminlöitte, tää, joka elää en ma haasta turhaa tahtoisi nousta, taas kun Päivä koittaa; siks virkkakaa, miss' ovat vuoriportaat!» Nuo sanat suulta soivat Oppahani; ja eräs sieluista noin vastas hälle: »Käy jäljessämme, niin sa löydät solan!
Olga otti kuitenkin huomioonsa tät' uutta lemmityistä yhtä vähän kuin entistäkään; sillä hänen ajatuksensa samassa saivat suunnan, joka hänet täytti tuskalla ja levottomuudella. Aina sen mukaan kuin ilta kului, eivät nimittäin hänen silmänsä kääntyneet Louise Walterin kasvoista, joiss' oli kiusallinen värivaihdos huomattava.
Yksi turvaa Jesukseen Ilman katumusta, Toinen uskomatta vain Tekee parannusta. Näin nyt jumalisuus on Juuri jutuks tullut; Joiss' on Henki Jumalan, Ne on muista hullut. Heräjä sinä, joka makaat, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Herää, herää, älä makaa; Nouse, käänny Herran luo! Nouse, ole valpas, vakaa, Ett'ei nielis synnin suo!
Notkot selkämän sivulta On jo pelloksi perattu; Suuret kuusikot kumossa, Joiss' ennen oravamiehet Viettelivät viikkokauet; Niin on pisimmät petäjät Kaikki kankailla kaaettu, Niiss' on pytingit pihoissa. Kuss' ennen kuret munivat On nyt aumat oivalliset, Kussa ennen peurat poiki Niiss' on suuret nurminiityt. Sitä myöten silmät suuret Kuin on otsakin leveä."
Pois varjokaan tai sädehyt se haihduttais tuon sävyn hienon, nuo tummain kutrein viehkeilyt ja sulo kasvoin loisteen vienon, joiss' ilme puhdas virkkaa nyt, kuin kirkas, sees on aatos pienon. Ja poskilla ja otsall' on niin armas hymy, hohde aino. niin tyyni veikeys viaton; näät lapsen, jot'ei tapaa vaino, min mieli hellän hyvä on ja sydän puhdas, lempi kaino. RINTEILL
Taas luottamust' on miesten mielissä, Joiss' äsken epätoivo hallitsi, Ja pelon henki meni pelon tietä! TAIMO. Sen toimen... Toimen sen? TAIMO Sen toimitan! Viides Kohtaus. Haa! Miks' en viipynyt ma sodassa Ja hurjan verikisan melskeessä! Ei kotona mun ole hyvä olla! Kuin miekan kärki silmät kotilaisten Mun silmihini purra pistävät Ja heidän sanans' ovat myrkkyä Mun mielelleni.