United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pelastaahan toiset maan; Sodass' oottaa sua murha, Sylissäni autuus vaan." "Olen huokaillut: voi, milloin Sinut saisin valtahain! Sua itkin aamuin illoin; Joudu, joudu helmahain!" "Siin' on sulla maa ja taivas Siin' ei sota raivoa, Siinä loppuu murhees, vaivas; Joudu, joudu, armas sa!" "Kalliimpata ei lie vainen Kun mun suosioni on." "Maani", lausui nuorukainen Lähtein poijes taistohon.
"En minä ole rukoillut", sanoi kapteeni alakuloisesti, ja hänestä tuntui siltä kuin hän olisi seisonut tuomarinsa edessä. "Mutta rukoile nyt tästä eteenpäin, niin sinunkin murhees ja tuskas loppuvat", kehoitti Helmi. Kapteeni ei voinut puhua mitään, äänetönnä mietti hän itsekseen vaan.
Kyll' onpi murheit' ollut paljon mulla, Ei syykses voi ne luetuksi tulla. AINA. No, vaari, vaari kulta, kuules sa! Sun täytyy murhees mulle ilmoittaa. KILPI. Vast'edes vaan ei nyt... Noin päivää kaksi... AINA. Saat aikaa huomiseks', ei kauvemmaksi, Mua murhees' liikuttaapi syvästi. Nyt aika kuluu, päivä kulkee myötään, Ja eihän tytön unhottaa käy työtään. Hyvästi, vaari kulta, hyvästi!
Samoin Prometheyssä luonto ottaa osaa ja kaikki sukukunnat yhtyvät yleiseen vaikeroimiseen: "Ylt' ympärillä Koko maa jo vaikertaapi, * Yhtyvätpä kaikki kansat Pyhän Aasian puoll' asuvaiset Murhees raskaan huokauksiin; Kolchiin asujatkin, immet Taisteloissa urholliset, Sekä Skythain heimokunnat Tuolla äärillä maailman Maiotin luona; Arabiankin urhot ovat, Kaukason portin vartiatkin Korkeassa linnassansa, Jotka tuimasti taisteloon rientävät keihäinensä."
Oi mun äitini, katsahda pyhän asuntosi akkunasta alas onnettoman tyttäres puoleen ja lievitä mun isäni mieli! Mutta ei! vaan sä unohda koito lemmittys, hän unohda, hän unohda ja ole ilonen taas. Enhän tahdo elos valkeutta himmentää, en tahdo, kaunis Kilian! KILIAN. Miksi riehut? SELMA. Oi Kilian! KILIAN. Mikä on sun murhees? Sano; ehkä voin sen siirtää.
Ken halveksuen muita, kurja, Jäis toimetonna sivuilen, Kun kutsuu kansaa yhteistyö Ja maata sortaa hengen yö? Pois katseet karsaat, mieli nurja Väliltä kansankerrosten! Työs heitä hetkeksi, pohjolainen, Työs huolten hetkeksi hälvetä suo! Kaikk' unhoita murhees, ja tutkivainen Nyt katse sä taaksesi suuntaa, luo! Tää unhoita hetkeksi himmeä aika Ja kuivaa silmäsi kyyneleet!
Sua ehkä uhkaa Ranskan ies, tai pelkäät vimmaa sään? »Sir Childe, mä hengestäni viis! Ei, muu se minuun koski: luo armaan vaimon aatos liis, ja kalvaaks kääntyi poski. »Luo linnas vaimo sekä laps jäi järven poukamaan; jos isää kysyy kultahaps, mit' äiti vastaakaan?» Niin vai, sa oiva linnamies, en pyri murhees jakoon; ken mailman turhat tunteet ties, hän nauraa, lähtee pakoon!
Olsin pieni piikkisilmä, Oi mä 'onnen-myyri' olisin!» Niin hän juttuu juostessansa, Maata sammaleista samoten, Näkee tuolla tintin pienen, Tiasen partakuusen kehdossa, Lausuu taasen tuskissansa, Koito kadehtien kujertaa: »Tintti pieni kuusen kehdos, Olisin mä oma siskoses, En nyt murhees murentuisi, Kadonetta karjaa etsien. Olisin mä siskos pieni, Ilolintu aina olisin!»
On synkkä suru otsallasi sun; Murheelliseksi tekee myös se mun; Vaan virkas vaariseni murhees mulle, Niin toivon tuottaa ilon jälleen sulle. Ilosta sykkii sydämeni mun; Tahtoisin iloiseksi myöskin sun! Sä ainokainen säde elämäin, Oi, armas-Aina! vanhaa sydäntäin Viattomuutes vielä riemahuttaa, Sydämes' siisteys sen ilahuttaa.
"Vaimo", virkkoi nyt kuningas hyvin laupiaalla äänellä, "sinä kuulut lempeään sukupuoleen ja murhees kautta olisi sinun pitänyt oppia vielä armahtelevaisemmaksi; sillä oman kovan onnemme kauttahan meidän pitäisi tulla niinkuin luullakseni välttämättömästi tulemmekin leppeiksi toisia kohtaan. Onhan sinun puolisos vaan mennyt samaa tietä, jota meidän jokaisen täytyy astua".