United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta nyt on aika tullut, ja kerran meidän kaikkein kuolla pitää; usko minua! ANTRES. Esko, oletko koskaan ennen ollut humalassa? ESKO. Totta sanoen, en koskaan! ANTRES. Nyt olet, naapurini! ESKO. Olisko tämä humalaa? ANTRES. Samaa sorttia, ole varma siitä! ESKO. Näin ihanata, näin taivaallista, näin rautarohkeata! Olis koko mailma sylissäni, niin suutelisinpa sitä kuin veljeä rakasta.
Niin, niin, pientä Berteliä olen sylissäni kantanut, ja useamman kerran olemme mäikyttäneet kroaatteja pahanpäiväisesti. Missä nyt olisit, jollen olisi tullut oikeaan aikaan, kun baierilaiset talonpojat olivat isääsi elävältä paistamassa? Lempo heitä! Minäpä annoin sulkea ovet ja ... silloin oli meillä hauskat päivät, poikani!
Hän vapisi sylissäni säikäyksestä. Mikä onnettomuus teitä on nyt kohdannut, koska entinen mielenrohkeus on teissä niin kerrassaan masentunut? kysäisi hän. Ah, Fredrika! huudahdin minä. Kärsimään olen kyllä oppinut. Olisin ollut valmis kovintakin kohtalon iskua vastaan-ottamaan hymysuin. Mutta ilo on minulle kovin outo vieras; sitä vastaan ei minulla ole asetta ainoatakaan.
Sitten juoksin, Martti sylissäni, juoksin minkä jalat jaksoivat. Palavat mökin liekit valaisivat metsän, taivaan tähdet tuikkivat mihinkä vaan katselin, mutta minulle oli maailma mustennut, eikä väkeni tuntenut minua toisena aamuna; tukkani oli yhdessä yössä harmaantunut. Molempien miesten katseet kohtasivat toisensa.
"Ne sanoivat että sinä olit kuollut, mutta minä en uskonut sitä; ne sanoivat että sinä olit haudattu patronin hautaan äitisi viereen, mutta minä en uskonut sitä; minä odotin sinua, minä ha'in sinua ja sitten tuli pitkä, musta yö, jona en minä mitään nähnyt. Kauan olen minä nukkunut, kun sinä olet ehtinyt kasvaa noin suureksi, pieni Kalle poikani, jonka minä kannoin sylissäni!
Eilen vielä lapsena tuntuu siltä, kuin vasta eilen olisin kanneskellut häntä, taitamatonta lasta, sylissäni, ja nyt meidän kansamme on kukistunut hänen tekojensa kautta. Minä en tahdo ajatella sitä; se vie minulta järjen." "Rakas heimolaiseni, me olemme eläneet yhdessä, ja me kuolemme yhdessä, ja molemmat toisiamme rakastaen: mutta minä rukoilen teitä älkäät puhuko kovia sanoja Davidista."
Kohta on sylissäni ihana, armahin vaimoni, kohta isäni ja lapseni. Oi sä pienoinen!» »Taivas, tyhjennä hänen päällensä koko autuutes sarvi!» sanoi syntejänsä katuva mies. »Kohta mun vuorittaa kodon metsät ja peltoen heilimätuoksu. Todellisuudessa nyt kaikki on yhtä ihanata kuin unessa menneenä yönä. Se uni vapautta ennusti, se oli taivaan uni. Siis olet tunnustanut, mies?
Mutta silloin kumminkin torvi katkesi, ja minä keikahdin seljälleni pihaan, torvi sylissäni. Aika romina siitä kyllä syntyi. Mutta kylmäverisyyttä vain ja malttia. Minä asetin torven seinän nojalle ja juosta hipasin pihassa olevan suuren oluttynnyrin alle, josta toinen pohja oli poissa, ja sinne piilousin.
Mutta välisti, kun nostin ylös hänet ja huomasin, että hän oli keveämpi sylissäni, valloitti jonkunlainen kuollut, tyhjä tunne minut, niinkuin olisin lähestynyt jotakin vielä näkymätöntä jääseutua, joka jähmetytti elämääni.
Siinä oli osoite: "Rouva Paronitar Le Perthuis des Vauds". Sitten aukaisi hän seuraavan: "Tule tänä iltana heti kun hän on lähtenyt ulos. Meillä on tunti aikaa. Jumaloin sinua." Toisessa taas hän luki: "Olen viettänyt yöni kuin kuumeessa sinua himoiten. Tunsin ruumiisi sylissäni, huulesi huulillani, silmäsi silmieni edessä.