Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Jos minä olisin Zeus, niin peittäisin hänet pilviin, kuten hän peitti Ion, tai lankeaisin hänen päällensä sateena, kuten hän lankesi Danaën päälle. Tahtoisin suudella hänen suutansa, kunnes tekisi kipeätä! Tahtoisin kuulla hänen huutavan sylissäni! Tahtoisin surmata sekä Auluksen että Pomponian ja ryöstää hänet ja kantaa kotiini. En tule tänä yönä nukkumaan.
Kuinka mielelläni olisin pitänyt heitä sylissäni, leikitellyt heidän kanssaan ja kuunnellut heidän iloista loruamistaan! Se ei voinut koskaan tapahtua. Loitolla sain vaan katsella heitä, kummastellen hoitajien huolimattomuutta. En voinut ottaa heitä syliini niinkuin Herrani oli ottanut pieniä lapsia.
Mutta kun oikein ajatellaan miten lapset kuuluvat tämän maailman harvinaisuuksiin niin ei voi muuta kuin suu ammollaan ihmetellä, että ihmiset jaksavat niin lellitellä ja hemmoitella vekaroitaan. Hyvänen aika! sanottakoon niitä Herran enkeleiksi niinkuin haluatte, mutta minä en vaan tahdo kauan pitää heitä sylissäni. Pahin kaikista on talon ensimmäinen lapsi.
Oi, Egmont, minä uskoin sinut varmaksi niin Jumalan ja ihmisten edessä kuin omassa sylissäni! Mitä olin minä sinulle? Sinä nimitit mua omaksesi, minä pyhitin koko elämäni sinun elämällesi. Mitä olen minä nyt? Minä turhaan ojentelen kättäni siihen paulaan päin, joka sinua kuristaa. Sinä avuton ja minä vapaa! Täss' on mulla oven-avaimeni.
»Kyllikki!» katkasi Olavi hänen kiihtyneen puheensa, katsoen häntä rukoilevasti silmiin. Mutta Kyllikki jatkoi kuin jäitään purkava puro: »Ja he kostavat minulle sen, että minä tahdoin sinut yksinäni omistaa! Ja kun sinä lepäät minun sylissäni, niin he tulevat hymyillen ja kuiskaillen, ja pujottavat käsivartensa väliin, ja ojentavat huulensa ja...»
Oma äitini, vastasi Attila, on tämän kaiken minulle kertonut. Sentähden tunnen teidät ja tiedän kuka olen. Löfving seisoi pitkän aikaa äänetönnä. Vihdoin nousi kyynel hänen silmiinsä ja vieri hänen poskilleen. Vai olette te pikku Sakari, sanoi hän masentuneella äänellä. Olen useasti kantanut teitä sylissäni. Oletteko nyt täällä kostaaksenne?
Vaikka olin pitänyt Edit Bartlettin jälkeläistä sylissäni, en ollut tähän hetkeen saakka niin epäjohdonmukaisia ovat tunteemme voinut selvästi käsittää, että ilman tuota aikaisempaa avioliittoa en olisi voinut sitä tehdä. Tämä järjetön tunne katosi samassa silmänräpäyksessä, kun Editin veitikkamainen kysymys hajoitti sitä ympäröitsevän hämäryyden ja johti minut ajattelemaan asiaa.
RAGNHILD ROUVA. Niin, Hookon tulkoon; minä en luovu sinusta; minä pidän sinut lujasti ja hellästi sylissäni, niinkuin en koskaan ennen. MARGARETA. Oi, kuinka olette kalpea ja vanhentunut; teitä viluttaa. SKULE KUNINGAS. Ei minua viluta, mutta olen väsynyt, väsynyt. MARGARETA. No, tule sisään, ja levähdä SKULE KUNINGAS. Niin, niin; lieneepä pian levon aika käsissä. Vihdoin sinä tulet, veli!
"Saaren kukka, Saaren neito, Saaren morsian mokoma." "Voi, jos mie mokoman saisin, Mie tuota hyvin pitäisin, Sylissäni syötteleisin, Käsissäni käytteleisin! Voi, jos mie mokoman saisin, Kun se kävi, kanta välkkyi, Kun se seisoi, seinät paistoi, Kun se istui, maa ilotsi!" Meren kylpijä.
Mutta kun ajattelen, että tuo kallis olento, jota nyt joka päivä saan sylkytellä sylissäni, on ollut niin likellä kidutusta ja kuolemaa, ylistän koko sydämestäni Herraa, sillä yksin Hän saattoi hänet riistää surman suusta, pelastaa hänet arenalta ja palauttaa minulle ainiaaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät