United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Miks'ei hätäkello soi kirkontornissa?" huudahti pormestari, huomaten vaaran olevan jommoisenkin. Niin, miks'ei soi? Ei kukaan osannut sanoa syytä. Mutta syy oli tämä. Kirkon ympäri juoksivat suntion pojat ja joukko kerjäläispoikia kuin hullut, pistäen kättään jok'ainoaan kivijalan koloon.
Sentähden, ett'ei sinulla ole. Liisa. Vaikkei olekaan! Sanoppas oikein todella mitä sekin on olevinaan, että vieraan tupaan tullessa juostaan kiukaan koloon piiloon? Mari. Mitäkö se on olevinaan? Se on häveliäisyyttä. Liisa. Häveliäisyyttäkö sekin on, ett'et sinä, Anni, tohdi juoda vettä, avata suutasi miesten näkyvissä? Mari. Tietysti! Matti. Kyllä se on totta, mitä Liisa sanoo.
Alkoi vaan kantaa kaiken omaisuutensa vuoren koloon, siten lunastaaksensa takaisin sekä sulhon että sormuksen. Kantoi sinne kaikki, mitä irti sai, kantoi yöt, päivät kantoi, vaan ei sieltä mitään takaisin saanut. Vihdoin kun ei enää muuta ollut kannettavaa, kantoi kivet aholta, mullat maasta. Siten syntyi aikaa pitkin nuo lammit tuonne laakson pohjalle. Vaan vuori ei vielä sittenkään tyydy.
Aika kului. Jo on aika, sanoi Mascha vihdoin. Dubrovskij ikäänkuin havahtui unesta. Hän tarttui Maschan käteen ja painoi hänen sormeensa sormuksen. Jos ai'otte tulla luokseni, sanoi hän, niin tuokaa sormus tänne, pankaa se tuohon tammen koloon. Siitä minä tiedän, mitä on tehtävä. Dubrovskij suuteli vielä hänen kättään ja katosi puitten sekaan. Kuudestoista luku.
Mikä vei toukkaansa syvemmälle koloon, jonka hän oli jo talven tai äkillisen myrskyn varaksi valmistanut, mikä toi ha'onneulasia peittääkseen oman kolonsa suuta tai varustaakseen pesää paremmalla sitojakerroksella, mikä juoksi kiireesti toisen ohitse hakeakseen uuden rikkasen tuolta sammalikosta, ennenkun joku toinen ennättäisi sen ottaa, mikä tuli tuomaan surusanomaa naapuripesästä, mikä käskemään uusia vahtia vihollis-pesästä tuleville tolille y.m. y.m.
Suntio näet ei sattunut olemaan kotona, mutta emäntä oli tiennyt sanoa, että "sinnehän se meidän pappa pistää ne tapulin avaimet sinne kirkon kivijalan koloon". Ja tätä avainkoloa nyt miehissä etsittiin. Sittenkuin kolme kertaa oli kirkon ympäri lennetty, löydettiin avaimet vihdoinkin kaikkein suurimmasta kolosta, johon kukin kiireissään jo ennenkin oli kätensä pistänyt, mitään löytämättä.
Wihdoin oikaisi hän itsensä suoraksi, pisti weitsensä kärjen erääseen keskellä ennutusosastoa olewaan, monisoppeloiseen koloon ja sanoi: "tuossa se on". Sitten hän nousi ylös ja lähti pois, meni entiselle sijallensa, pankolle istumaan ja oli niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, eikä mitään sairasta olisi ollut.
No mikäs siinä. "Kolahduttakaa nyt puun kylkeen, Taneli!" pyysi Antti ja ensi iskulla oli näädän pää taas näkyvissä, mutta vetäyisi nytkin yhtä nopeasti takaisin, eikä Anttikaan ehtinyt ampua, vaan seisoi siinä naama yhtä nolona kuin Pekalla äsken. Nytkös naurettiin hetkinen, ja Taneli arveli, että olisi paras molempien tähdätä yht'aikaa koloon ja laukaista pyssynsä heti kun näätä tulisi näkyviin.
ESKO. Niin, minä pyydän sydämestäni sitä asiaa. TOPIAS. Noh, minä en ole se, joka pistää jotain hampaan koloon ja kävelee kuin lautapää härkä. Mutta pyydä myös anteeksi kanttoorilta. ESKO. Antakaat minulle anteeksi, kanttoori, elkäät pistäkää mitään hampaanne koloon ja elkäät kävelkää kuin lautapää härkä! Se tapa ei käy kontoon tässä mailmassa. Sovinto ja ystävyys on paras. Heijuuh!
Sydänyön aika on käsissä, ja tässä on määrätty paikka, jossa minun on odottaminen. *Andrei, Audotja.* Audotja. Andrei! Sinäkö? Andrei. Täällä olen. Audotja. Tule tänne! Andrei. No? Audotja. Näetkö tuon ulkonevan paaden tuossa seinässä? Andrei. Näen. Audotja. Vedä se pois! Andrei. Mitä sitten? Audotja. Pistä kätesi sinne koloon! Andrei. Täällä on pieni nahkapussi. Audotja. Jumalan kiitos!