United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anna ihmetteli yhäkin miksi Juho mainitsi kummitätin nimeä matkansa yhteydessä ja päätti kysyä asiasta häneltä. Neuvoksetar oli jälleen tervehtynyt ennalleen ja oli eräänä puolipäivänä käynyt Montelleja tervehtämässä, vaikka Anna mieliapeoikseen sattui silloin olemaan poikessa. Kun hän tuli vanhain ystäväinsä luo, katseli kummitäti häntä odottavan kysyvästi.
Harvoin tapasi hän Fedeä, joka taas ei näkynyt lukua pitävän, olipa hän poikessa kuinka kauan tahansa. Paitsi sitä nimitti Fede häntä aina "Kor raukaksi", joka minua ei miellyttänyt, vaikka itselleni oli tavaksi tullut sanoa "Kor raukka". Miksikä häntä "raukaksi" kutsuisin, joka elämänsä tavoissa seurasi Herraa Kristusta.
Ett' vahtina sa oisit uskollisna. ANNA. Sen voitte taatusti. Mut älkäät vaan Nyt kauvan viipykö, sill' nälkä kalvaa. HALONEN, laskee pois kivärin. No, tahdon sinuun luottaa! Kauvan suinkaan En viivy poikessa. Menee, mutta katselee välistäin taaksensa. Kolmas Kohtaus. ANNA. Hän epäilee. Hän metsistöstä varmaan katselee, Kuin itseni ma käytän. Parasta On huoletoinna olla hetken aikaa.
Metsästys oli hänen ihanoille kasvoillensa ajanut hempeän ruskon. Pukinjalkainen jumala, kun näki hänet, ihastui hänen kauneuteensa ylen määrin. Hän alkoi metsästäjätärtä puhutella. Mutta tuskin oli hän saanut suustansa pari sanaa, ennenkuin hän jo havaitsi Nymfan olevan kaukana poikessa. Hän saavutti hänen ja alkoi uudestaan rakentaa mairetta kanssapuhetta.
Fede ei ensin tietänyt, mistä rahat, jotka hänelle lainasin, tulivat; vaan huomattuaan huonekaluni olevan poikessa, arvasi hän asian laidan ja syleili minua, niinkuin peljästynyt lapsi. "Oi, Margery, rukoile Jumalaa, että kerran tulisin sinun kaltaiseksesi! Ah, jos voisin luottaa Häneen ja aina olla tyytyväinen ja iloinen samoin kuin sinä!"
Olivathan vaan kaikki ajattelevaiset ihmiset tyytyväisinä siitä, että Pirjo pysyi poikessa, sillä vaikka hän ei ollut sanottavasti tietäjäkään, niin oli hän kuitenkin paha suustaan.
Niin kai; kulkee aina paremmin kahdella vetäjällä kuin ainoastaan yhdellä; mutta ... mutta se aika on, Jumalan kiitos, ohitse; ja fideikommissariekuume, ylpeys, rentusteleminen ja naisylenkatse ... ja kaiken on tuo sini silmä tyttö, joka istuu tuolla poikessa ja puhuu Marian ja Akselin kera, minulle opettanut. Sinun morsiamesiko? Niin ... morsiameni.
Malinen hivutti sormiaan kohennuskepin varteen, vaan paluutti takaisin, kun näki vävynsä kohentautuvan puolustusasentoon. Olisiko pienuus peloittanut. Sen sinä saat uskoa, aloitti hän taas, että jos et paikalla paranna tapojasi, niin sinulta hallitus loppuu. Siihen ei mene monta päivääkään, kun se on poikessa.
Oton huomio oli tällä kertaa enimmiten kääntynyt hevoseen, joka juosta vilisti semmoista vauhtia, että sai vaan hillitä sitä, minkä kerkesi. Puolessa tunnissa oli matka tehty ja me ajaa karahutimme pihaan. Katsoin ylös ikkunoihin. Ei näkynyt ketään. Vieläköhän Volmar nukkuu, ajattelin. Ei mutta sitä Volmaria, kun nukkui siellä rauhassa näin pitkään, vaikka minä olin poikessa!
No kuule veikkonen, kun tuolla Kauppalassa satuin vähän ryyppäämään, niin tuntivat. Pysy poikessa; mitä sinä sinne pyritkään, sanoi Lassi. Arvaathan sen, että enhän minä pyrkisikään, vaan asia on siitä painosta, etten ole käynyt pariin vuoteen ja papinkirjan otto olisi tässä hetimiten. Ei kaiketi ne täällä kirkossa anna papinkirjoja, selitti Lassi.