United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hermanni lähti vähän väkinäisesti ja toi mustan kirjavasun, jossa oli yhtä mustia kannettomia ja kannellisia virsikirjoja sekä joku rutistunut "Hunajan Pisara" ja sotkeutunut "Armon Järjestys". Tule Lassi, niin veisataan me vanhat miehet yhdestä kirjasta, sanoi Hemmo selaillessaan virsikirjaa. Lassi kun oli mökkiläinen, niin piti olla nöyrä.
Rypistele näppisilläs Suola lihan liitoksihin!" "Entäs lisäsanat?" määkäsi Risto. "Ole vaiti! ei keittosanoissa käytetä lisäsanoja". Sitte kun keitto oli tarkoin maistettu ja kypseksi tunnettu, ammennettiin se kapustalla lihoinensa lieminensä isoon pöydälle asetettuun pahkakuppiin, jonka ympärille kestivieraat ynnä talonväki Lassi, Jussi ja Risto istuivat.
On siinä tuossa Kallessa vielä puhujaa, nauroi Lassi vapauttaakseen seuran vähän tukalasta juhlallisuudesta. Oo vait, se ei ole mitään puhetta. Johan sanoin, että olen itse kokenut Lassi pelkäsi, että Kalle vielä yltyisi jatkamaan. Kukas on sepittänyt tämän laulun sanoi hän että
Niinkö se varis laulaa? kysyi Viija. Niinhän se laulaa. Ja jos ei silloin heti paikalla pane kenkiä jalkaan, niin se antaa saappaat. Joko on tytöillä uudet saappaat? kysyi Lassi ja tuli katsomaan. Onpahan, aika sievät ovatkin. Muuten se varis olisi hyvä suutari, vaan on oppinut köyhäin lasten suutarina ollessaan niin kovin näperästi nahkaa pitämään, että tahtoo muillekin pienuudella pilata.
No vie jänekset aittaan! Sitähän minä aina olen toivonut ja uskonut että Ristosta tulee onnellinen pyytömies, hän on syntynyt Kekri-iltana, se on hyvä merkki se, ja nyt on käynyt ennustukseni toteen Jumalan kiitos", lausui Lassi. Risto kantoi jänekset aittaan ja lähti sitte hakemaan toisia lankoja, jotka hän muka oli virittänyt metsään.
"Ei papit ymmärrä pyytösanoja", tokasi Lassi vihaisesti. "Sinun pitää osata lukea sisältä ja ulkoa aapinen, lyhyt katkesmus ja pitkä katkesmus". "Mitenkä sitä oppii niin paljo ulkoa parissa viikossa?" "Kyllä sitä oppii, lukee ensin sisältä, panee sitte kirjan ja silmänsä kiini ja lukee ulkoa, niin minä tein ennen.
Oli ne välistä riepuvauvatkin hyviä, mutta syrjään ne jäivät puulehmäin ja -lammasten rinnalta, joita Kivirannalla loisena oleva Verkko-Lassi vuoleskeli tytöille töittensä lomalla. Ne olivat aivan nelijalkaisia ja muutamat oikein sarvipäitä. Lassi oli nyt lasten mielestä oikein hyvä.
Luulinpa sen suvun jo maailmasta hävinneen, sillä nykyajan ihmiset ovat vain keturoita, pelkkiä keturoita, eivät ole vanhan jalustimenkaan veroisia ... paitsi sinä, Lassi, sinä ja veljesi. Kuka on tuo herra? Onko tämä tosiaankin teidän isänne, minun isäni vanha asetoveri? kuiskasi kreivi Perttilälle silminnähtävästi hämmästyksissään.
"Samalla hetkellä, kun Hanna oli sanonut: 'Tätä minä en ole ansainnut', aukeni tuvan ovi ja Savolan isäntä emäntineen astuivat sisään. "'Otetaanko tässä uudessa talossa vieraita vastaan näin yönaikana? kysyi isäntä. "'Otetaan', määkäsi Lassi, isäntä kun hänkin muka nyt oli. "Hanna ei saanut sanaa suustansa vastaukseksi, tämä uusi kohtaus teki hänen kokonaan mykäksi.
Siinä heillä oli monta kaunista suomalaista ja ruotsalaista laulua valittavana, mutta Emilia sanoi: »En ole tottunut laulamaan paljon muita kuin saksalaisia lauluja.» Koska niitä ei täällä löytynyt, täytyi heidän kumminkin tyytyä erääseen ruotsalaiseen lauluun, joka olikin erittäin kaunis. Lassi, joka Maariaa oli puhutellut melkein koko laulun ajan, kyseli nyt häneltä: »Ettekö te soita?