United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oli, kuin olisi jokin asia häntä peloittanut, niinkuin olisi se ollut häntä väijymässä ja hän sentähden ollut niin hiljaa, että tuskin hengittääkään uskalsi.
Julia vapisi, mutta häntä ei peloittanut oma kohtalonsa, vaan rakastettuansa uhkaava vaara. Ja vaikka sinä ennättäisitkin häntä varoittaa, niin muista, ettei varoitus ole haarniska, johon murhaava luoti pysähtyy. Mutta jos eroan hänestä? kysyi Julia epätoivosta suunniltaan. Jos minä matkustan täältä pois...? Silloin pelastat hänen henkensä, vastasi pellavatukkainen.
HANNA. Eikö sinua peloittanut hirveästi? MAIJU. Peloitti alussa. Mutta niin pian kuin tulin näyttämölle ja näin yleisön, oli kaikki kuin pois puhallettuna. Minä unohdin koko maailman ja sain semmoista voimaa ja intoa, että itsekin ihmettelin. Se tuli varmaan siitä, että koko ajan tunsin, kuinka yleisö oli minulle hyväntahtoinen. HANNA. Sinä sen tunsit? MAIJU. Tunsin, selvästi.
Kuollut on, kuului Mooseksen vapiseva ääni. Hyvä Jumala sentään, virkkoi Mooseksen äiti melkein itkien. Tuota se ennusti, kun koko ajan niitten tulo on peloittanut kuin kuolema, että jalkoihinsahan ne kaatavat ja niinpähän tekivätkin. Voi hyvä isä sentään! Turhaan meni vielä sitä lääkäriä hakemaan. Siitäkin vielä muun hyvän lisäksi kustannuksia syntyy.
Se hirviö, jolla oli jalopeuran harja, ja jonka ilmaantuminen ja pikainen erämaahan katoaminen ensiksi oli peloittanut portinvartiaa, oli Memphiisen kulkiessaan kohdannut myöskin useita matkustajia, jotka hänen omituisesta näöstään peljästyneinä olivat pötkineet pakoon tahi koettaneet kätkeytyä; ja kuitenkin se oli tavallinen lämpöverinen, rehellinen, uskollinen ja ystävällinen ihminen.
Mutta näitä puheita ei kuitenkaan sopinut vanhalle iso-isälle kertoa, sillä moista kuullessaan olisi hän varmaan syleskellyt niin, että se olisi oikein peloittanut. Tätä kaikkea vastaan oli Bård aseeton, ja se vielä pahinta, että hänen mielestään olivat vanhat varmaankin oikeassa. Gunhilda huomasikin pian, että Bård ei enää ollutkaan yhtä iloinen kuin ennen.
Tuntui niinkuin siellä peitteen ulkopuolella olisi uusi isä ollut, tahi jotakin semmoista pahaa. Vaan hupussa kuin oli niin ei peloittanut, tuntui vaan turvalliselta. Eikä nyt tuntunut niin tuskalliselta olo kuin iltaspöydässä, pahalle ja tympeälle kuitenkin. Hänen entinen oma sänkynsähän se oli, jossa hän nukkui, vaan se oli nyt toisessa huoneessa ja eri peitekin oli.
"Sydän terve", sanoi tohtori. "Keuhkot hyvät. Ei mitään vikaa elimissä, jota voisi huomata. Filip Lefrank, älkää olko levotonna. Ette vielä kuole. Tautinne on tullut liiallisesta työstä. Lepo on ainoa lääke". Niin lausui tohtori huoneissani Lontoossa; tohtoria oli noin puolen tuntia ennen lähetetty noutamaan minun tähteni, koska olin peloittanut kirjuriani pyörtyessäni pulpettini ääressä.
Olen puhutellut Munteria ja hän on antanut minulle lääkkeitä siihen eikä hän luule sitä sen vaarallisemmaksi. Tänään on tuo sydämmentykintä vaivannut minua koko päivän ja kenties sen tähden juuri olen ollut vähäsen synkkämielinen; ja suo anteeksi, Leonore kulta, että olen peloittanut sinua sillä! Olen nyt paljon parempi ja iloisempi; tämä pieni kävely on tehnyt minulle oikein hyvää.
Kerran merkin, julkisen merkin Jumalalta; tähän asti kaikki on voinut olla sattumusta! Vaan kun semmoisen saisin, olisin tyytyväinen ja saisin rauhaa! Ellen huokaeli. Hän oli niin usein puhunut siihen suuntaan, vaikk'ei näillä sanoilla juuri. Ellen ei ollut niitä, joita sanotaan hurskaiksi; miehensä esimerkki olisi varmaan häntä peloittanut, jos hänellä olisikin ollut taipumusta siihen.