United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pehtoori nousi tuolilta, lähestyen horjuvin askelin ovea. Pellavatukkainen seurasi helvetillistä riemua säteilevin kasvoin kaikkia nuorukaisen liikkeitä.
Kuullessaan lukitun oven takaa kolinaa pellavatukkainen säpsähti ja riensi kiireesti pöydän luo, tarttuen murha-aseisiin, jotka hän nopeasti kätki taskuihinsa. Ne eivät ole Ulf Larssonin askeleita, jupisi hän itsekseen. Ulf Larsson oli tuvassa asuvan Gunilholman päiväläisen nimi. Hän kuului mustalaisheimoon, ollen senvuoksi ympäristössään huonossa huudossa. Kopinaa seurasi kolkutus ovelle.
Ja tämä mies, jonka lapsuuden te olette turmellut, yhtyisi rakastettunsa rukouksiin, anomaan teille taivaan armoa! Ei, ei, ei! huusi pellavatukkainen, kohottaen päänsä ja levittäen kätensä kummallekin sivulle. Surkeutta ja kurjuutta kylvettiin ... surkeutta ja kurjuutta siis myös niitettäköön... Tuntekaa, tuntekaa, mitä minä olen saanut kestää, kärsiä ja kamppailla ... tuntekaa, tuntekaa!
Onko siellä sisällä ketään? kuului värähtelevä ääni ulkoa. Pellavatukkainen hiipi varpaillaan oven luo kuuntelemaan. Minä täällä olen, jatkoi vapiseva ääni, pehtoori Kron. Pellavatukkainen työnsi salvan syrjään, astuen sen jälkeen muutaman askeleen taapäin, kädet taskuissa ja katse herkeämättä kiinnitettynä oveen, ikäänkuin sisääntulija olisi ollut joku kauhea vihollinen.
"Kuinka on, Pekka, sen kirjeen laita, jonka veit Hovilaan? Tunnustapa nyt!" "Tunnusta", sanoi Pekka. "Mitä höpiset?" "Tuon arvasin", sanoi Yrjö kumppaneilleen, jatkaen Pekalle: "Sinun pitää nyt lähteä mukaamme." "Se on valhe", epäsi pellavatukkainen Pekka, hyppäsi rahille ja otti seinältä luodikon. Ojentaen sen tulleita kohden virkkoi hän: "Ulos täältä! Tuossa on ovi.
Ainoastaan nuoren Kronin kärsimykset voivat vapauttaa sydämeni pimeyden mahtien vallasta! vastasi pellavatukkainen, mielipuolen ilme kasvoillaan. Valitse, valitse, Julia! Joko ero elävästä tai kuolleesta! Minä varoitan häntä... Hän on varoillansa. Ennenkuin hän ennättää kuulla varoituksen, iskee kuolema hänen sydämeensä! huusi pellavatukkainen, suonenvedon tapaisesti puristaen kätensä nyrkkiin.
Poika oli jokseenkin kaunis, vaikka kivuloisen näköinen, pellavatukkainen lapsi, arviolta noin kolmen vuoden ikäinen. Iska seurasi poikaansa, jota hän surkuttelevasti silmäili hetkisen, ja istui hänen viereensä leikkimään. "Parasta olisi, jos tuoni korjaisi pois pikku-Matin tämän elämän kärsimyksistä ja vaivoista", tuumaili Leena, "sillä mitä on ihmiselämä muuta kuin kurjuutta?"
Saman päivän iltana kuin Julia Palm matkusti, asteli pellavatukkainen yksinään ja miettien edestakaisin sysituvassa metsälammen rannalla, noin neljännespenikulman päässä Gunilholman herraskartanosta. Pöydällä tuossa kurjassa tuvassa, jossa paitsi mainittua huonekalua oli ainoastaan vaivainen sänky ja pari vaapperaa tuolia, näkyi kaksi pistoolia ja teräväksi hiottu veitsi.
Tähden aaltoilevan kyljen vieressä käveli hoikka pellavatukkainen kylän poika, kädessä pitkä härkäruoska ja alistuva tyytymättömyyden ilme harmaissa silmissään ja punakoilla nuorilla kasvoillaan. Hän piti Kirsti Craigista ja luotti häneen täydelleen ja siitä syystä hän oli sen enempää ajattelematta suostunut hänen pyyntöönsä ja lähtenyt auttamaan hänen pakoretkeään.
Niin olen. Se ilahduttaa minua, hyvä ystävä. Ilahduttaako se teitä? Mustasukkaisuus on rakkauden narrimainen puoli, mutta kaikessa tapauksessa yksi puoli siitä. Hyvä Jumala! huudahti Albert, tarttuen jalon tytön käteen. Te ette siis tahdo, että minä kosisin ketään pappilan tytöistä? En, sitä en tahdo! vastasi Julia, vetämättä kättään pois. Pellavatukkainen