United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vaka vanha Väinämöinen itse pistihe pihalle, varsin päätänsä kohotti, katsahtavi taivahalle: kuu oli nousnut, päivä pääsnyt, taivon aurinko tavannut. Silloin vanha Väinämöinen sai itse sanelemahan. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Terve, kuu, kumottamasta, kaunis, kasvot näyttämästä, päivä kulta, koittamasta, aurinko, ylenemästä!

Ota pois minua täältä tuskista tulen punaisen! "Sanoi seppo Ilmarinen: 'Jos otan sinun tulesta, ehkä kasvat kauheaksi, kovin raivoksi rupeat, vielä veistät veljeäsi, lastuat emosi lasta. "Siinä vannoi rauta raukka, vannoi vaikean valansa ahjolla, alasimella, vasaroilla, valkkamilla; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: 'Onpa puuta purrakseni, kiven syäntä syöäkseni, etten veistä veikkoani, lastua emoni lasta.

Kukapa tuossa kukkujaksi, lailliseksi laulajaksi? Vaka vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, itse laululle rupesi, töille virtten työntelihe. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Veli kullat, veitoseni, suulliset sanalliseni, kielelliset kumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen!

"Hyvin Inkeri elävi: Viikkokaus' on häitä juotu, Toinen lahjoja laelta, Kolmasi on kuoletettu." Wiipurin linnan hävitys. Iivana iso isäntä, Meiän kuulu kullan solki, Sukivi sotaoritta, Sorajouhta suorittavi, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Et sie itkisi emoni, Välittäisi vaimo rukka! Jos jonne'ki menisin, Ruotsin rohkian tiloille, Suurille sotakeoille, Miehen tappotanterille."

Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Jo tulevi Pohjan pursi, satahanka hakkoavi! Sata on miestä soutimilla, tuhat ilman istumassa!" Silloin vanha Väinämöinen jo tunsi toet totiset. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Soua, seppo Ilmarinen, soua, lieto Lemminkäinen, soutakatte, kaikki kansa, jotta juoksisi venonen, pursi eestä ennättäisi!"

Siitä kielti Väinämöinen, epäsi suvannon sulho, kielti kansan kasvavaisen, epäsi yleneväisen kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Elkätte, pojat poloiset, vasta kasvavat urohot, ollette elonkeraiset elikkä elottomatki, sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana naista kullaista kosiko, hope'ista huolitelko!

Siinä lieto Lemminkäinen lähetessänsä taloa sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Sule, Hiisi, haukun suuta, Lempo, koiran leukaluuta, laita sulku suun etehen, haitta hammasten välihin, ettei ennen ääntä päästä miehen mentyä sivutse!" Niin pihalle tultuansa lyöpi maata ruoskallansa: utu nousi ruoskan tiestä, mies pieni u'un seassa; sepä riisui rinnuksia, sepä aisoja alenti.

Vieri siitä virstan, toisen, pakeni palasen maata salon synkimmän sisähän, korven kolkan kainalohon. Näkevi salaisen saunan, piilopirtin pikkaraisen kahen kallion lomassa, kolmen kuusen kulman alla siellä ehtoisen emonsa, tuon on valtavanhempansa. Siinä lieto Lemminkäinen ihastui ikihyväksi. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ohoh äiti armahani, oi emo, elättäjäni!

Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Nyt on aika arvan käyä, miehen merkkiä kysyä, minne meiltä päivä päätyi, kunne meiltä kuu katosi." Itse vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, leikkasi lepästä lastut, laittoi lastut laaullensa, kävi arvat kääntämähän, sormin arvat suortamahan. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Kysyn Luojalta lupoa, vaain varsin vastinetta.

Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "En liiku omin lihoini, liikun Luojani lihoilla, en väiky omin väkini, väikyn väellä kaikkivallan, en puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla. Josp' on mulla suu suloinen, suloisempi suu Jumalan, jospa on kaunoinen käteni, käsi Luojan kaunihimpi."