United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun hän astahti mökkihin, oli permanto peitetty kukkihin ja lämmin, lämmin ol' mökin lies ja lämpeni mökin mies. Ei yksin hän töllissä ollutkaan. Siks vilkkui ikkunan valo, siks hongat kaikk' oli hopeissaan ja kullassa kulisi salo. Ei olleet ne kultia kunnian, ei helyjä mammonan, maailman, oli linnunlaulua sydämen, oli riemuja rakkauden. Mökin lasilla lintunen lauleli. Ja vilkkui ikkunan valo.
Käsivarsissa oli kaikenlaisia kalliita helyjä, ja lakki oli, paitsi kotkan sulkasella päällikkö-arvon merkillä koristettu kultavitjoilla, jotka olivat useammin kerroin käärityt sen ympäri ja kiinnitetyt suurella, helmistä kiiluvalla pitimellä. Rintasolki, joka piti kiinni vaippaa, oli myös kullattu, suuri ja taidokkaasti taottu.
En sinulle enkä muille Kanna kaulalla helyjä: Niitä kannoin nuoruudelle Kuin kevätkin kukkiansa. Nyt hyvästi, kevähäni! Helmet, kullatkin hyvästi! Viskaa kukat, kullat, helmet puistoon ja pakenee lehtoon. V
KULLERVO. Sotaratsu kun olisin, Polkisin pohattavallat Alle halpojen helyjen! ILMARI. Ota, painelehan tuosta. Nokea tässä, ei helyjä. Runo on seppä kultakopra, Muut on miehet multakoprat, Muut sepät sysikäsiä, Mutta hyödyksi enemmän. Maltin työtä! Ei rajusti! Opi, Kullervo, minusta, Olen seppiä sukuisin! Mun isoni Ilmarinen Kuin minä takeli taivon Luonnon suuressa pajassa.
Moni matkassa tulevi, Tapahtuvi taipalella, Joutavalle juomarille, Hurjalle humalapäälle: Kinnas kirpovi kuhunki, Saapukka johonki saapi. Isäntä olutta juopi, Mies se viinoa vetävi; Heponen helyjä syöpi, Varsa varpoja purevi, Pere piinoa pitävi, Lapset nälkeä näkevi.
Sanoi vanha Väinämöinen: "Mitäpä kysyt minulta, jos saatat omille maille, oman peltoni perille, oman käen kukkumille, oman linnun laulamille! Otatko kultia kypärin, hope'ita huovallisen?" Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen! En kysele kultiasi, halaja hope'itasi: kullat on lasten kukkasia, hopeat hevon helyjä.
Nuku tähti helmassa päivän. Kukka liittyvi kukkahan, rukka liittyvi rukkahan, mihinkä liityn ma Mirjam rukka, missä on Mirjamin kukka? Päivä painui jo vuorten taa, kuun on helmissä metsä, maa, helyjä välkkyvi heinät, oljet, missä on Mirjamin soljet? Missä viivyt sa sulhoni, kussa valkea orhisi, joudu jo luokseni angervoisen vaiko jo löysit toisen? Y
Siinä vuottelen, vuottelen hyvän aikaa, eikä kuulu sotamiestä takaisin tulevaksi eikä Villeä. Jos tuo veitikka hyvinkin pistiin maata, arvelin, ja jätti minut koko yöksi seisomaan! Astui sitte hyvin kiiltonappinen herra torin halki kasarmiin päin. Silläkös oli helyjä, yksin kantapäissäkin. Oli jos jonkinlaista silan solkea.
Ester kääntyi päin ja tunsi kapteeni Neptunus Gastin, jolla oli mahdottoman iso röyhelö rinnassa, kukkia hatussa ja monenlaisia muita helyjä yllään, niin että hän oli kuin juhlatilaisuutta varten koristettu keularaaka. Ester inhosi kapteenia, mutta nykyisessä asussaan oli tämä siihen määrin hullunkurinen, että Ester remahti nauruun, jota hän ei ensinkään huolinut salata.
Kun heräsit, näit helyjä, Ystävien antamia, Linnut luoksesi tulivat Suomen suurilta saloilta. Päivän tuulien humussa Kuulit lännestä, idästä, Pohjan ja etelän mailta Ajan suuria sanoja. Kaikki kaunista lupasi Sulle, suurkesää suloista. Mutta illan kuuvalossa Sinä tähtiä tähystit, Sieltä silmiä tapasit, Tulta kauas tuikkavia Kaipasit jotakin silloin.