United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Koitti seppo kielellänsä, hyvin maistoi mielellänsä; itse tuon sanoiksi virkki: 'Ei nämät hyvät minulle teräksenteko-vesiksi, rautojen rakentomaiksi. "Mehiläinen maasta nousi, sinisiipi mättähästä. Lentelevi, liitelevi ympäri sepon pajoa. "Niin seppo sanoiksi virkki: 'Mehiläinen, mies kepeä!
»...Niin annan tytön sinulle, Panen neien palkastasi, Saatan sun omille maille...» Väinämöinen lupaa silloin, koska hän ei itse osaa sampoa takoa, lähettää seppo Ilmarisen sekä sampoa takomaan että »neitosta lepyttelemään». Mutta kotimatkalla hän näkee Pohjan immen, ihastuu siihen ja pyytää häntä itseään seuraamaan.
Sitte sinne tultuansa sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie vanha Väinämöinen! Tuossa on sinulle tyttö, neiti kaunis katsannolta, eik' ole suuri suun piolta, kovin leuoilta leveä." Vaka vanha Väinämöinen katsahti kuvoa tuota, luopi silmät kullan päälle. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Miksi toit minulle tuota, tuota kullan kummitusta?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Miksi muuksi kuin hyväksi!
Oi seppo, selitä mulle Tämä ongelma-elämä! Tai minä päästäni pirotan Hääväelle helmivaulan Kuin kukan kesäsydännä, Ennen aikoja hedelmän, Sepponi, selitä mulle! ILMARI. Selitä? Minäkö sulle? Sydämesi ei minua Seuraisi selittämättä! Joko kylmenet minulle? Himo vallanko sinussa Rakkautta on rajumpi Silloin ei selitys auta! Sinä orjia halajat.
Ei siellä oo sinun näköistä!» Selitellä seppo koitti: »Minkäpä minä osannen, kun olen kerran tänne luotu, syntynyt sysimäelle» »Sin' olet syntynyt luvatta, lurjus, vastoin maan lakia kursi tiehesi, tahikka !» Läksi seppo läylimielin kangasta kävelemähän; pilkaten puut puheli, kukat viittoi vilkusilmin, oravat osoittelivat, linnut lennosta ivasi angervon avuttomuutta, heimotuutta herjan lapsen.
Näyttävätkö ne hyviltä, Onnellisia ovatko Sen parempi heille itse, Minä heistä en välitä. ILMARI. Etkö uhrata halua Kansalle Kalevalassa Työtä, vaivoja, varoja? ILVO. Tuota en tajua, seppo, Mutta tahtoasi tahdon, Kun se miellyttää sinua. LOUHI. Mitä Ilvolle opetat? Onnen ilmaisen jälissä Kehnot linnut lenteleisi. Hyv' olet, seppo, vaan et viisas, Et ole valtikan takoja.
Louhi, Pohjolan emäntä, lupaa tyttärensä puolisoksi sille, joka takoo Sammon, ihmeellisen, onnea tuottavan taikakalun. Väinämöinen, kotiin tultuaan, toimittaa seppo Ilmarisen, "takojan iän-ikuisen", synkkään Pohjolaan Sampoa laatimaan.
Siitä seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, itse tungeikse tupahan, kaivaikse katoksen alle. Tuotihin simoa tuoppi, mettä kannu kannettihin seppo Ilmarin kätehen. Seppo tuon sanoiksi virkki: "En ennen sinä ikänä, kuuna kullan valkeana juone näitä juomisia, kuin ma saan nähä omani, onko valmis valvattini, valmis valvateltavani." Tuop' on Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Vaiv' on suuri valvatissa, vaiva valvateltavassa: jalk' on kesken kenkimistä, toinen vieläki kesempi.
Lemminkäinen, kaunis Kaukomieli, jonka koko olemus uhkuu intoa ja uskoa, runoutta ja rakkautta, kuvataan samalla kiivaaksi, riitaisaksi soturiksi ja huikentelevaksi lemmenseikkailijaksi. Ilmarinen, seppo iänikuinen, sammon takoja, kykenevä, nerokas, taitava, on samalla hieman hidas, laiska, juro, melkeinpä lapsellisen yksinkertainen.
Neien vierehen venähti utuisehen uutimehen, teltahan teräksisehen, rankisehen rautaisehen. Siinä seppo Ilmarinen heti yönä ensimäisnä kyllä peitettä kysyvi, vaippoja varustelevi, kahet, kolmet karhuntaljat, viiet, kuuet villavaipat, maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa.