United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin tiesi hän taas pääsevänsä muutamista lehdistä. Joju pani mieleensä, että tuo herra, joka lehden osti, juuri samaan aikaan kuin edellisellä kerrallakin oli tullut portista ulos, ja päätti nyt joka päivä käydä 1/2 9 aikaan tuon saman portin luona.
Sakin kotona Joju vasta kertoi asiansa, sanoen: Se kiltti papintyttö häpesi minun tähteni, kun se paha kiroominen taas tuli suuhuni, mutta nyt en sitä enää milloinkaan tee. Joju parka, sanoi Sakin äiti, ei sellaisesta pahasta tavasta ole helppo päästä, mutta hyvä on, että sen pahaksi ymmärrät, kyllä siitä ajan mittaan sentään pääset.
Kyllä, Jumala nähköön mutta paljo sitä tarvitaankin, ennenkuin lapsesta paha sisu saadaan pois. Minä toivon, että tulemme hyvin toimeen Jojun kanssa, hän näyttää järkevältä lapselta. Ehkäpä kovuutta jo on tarpeeksi käytetty, kentiesi saatamme nyt paremmin tulla rakkaudella toimeen. Hyvästi! Kyllä annamme pojasta jonkun ajan perästä tietoja. Rehtori läksi, ja Joju seurasi häntä.
Aion kirjoittaa Mäntyselle, tiedustellakseni pojasta. Jojun puheen mukaan hänellä on kova lukuhalu. Sisarukset juttelivat vielä vähän aikaa, ja heidän keskustellessaan tuli Joju jo kotia. Nyt hän oli kuin toinen poika. Kahleet olivat karisseet pois. Hän oli tosiaan kuin häkistä päässyt lintu. Silmät kiilsivät ja suu hymyili, ja koko olento oli kuin kevään juokseva puronen.
Joju katseli hänen jälkeensä vähän aikaa, mutta pian hän unhotti herran, sillä nyt hänen huomionsa kiintyi harmaaseen kissaan, joka koiran edellä juoksi kadun poikki. Huts kii'! huts kii'! huudahti Joju, mutta kun kissa kivijalassa olevasta ilmaluukusta pääsi pakoon huoneitten alle, ja koira aikoi mennä samaa tietä, silloin Joju juoksi luukun eteen koiraa estämään ja ajoi sen pois.
Joju oli säntilleen tuonut ansaitsemansa rahat rehtori Mellilälle, ja nyt hän tuli tuomaan loppuvelkansa. Poika astui Mellilän kammariin, jonne hän jo kyllä tien tiesi, ja katsoi ilosilmin rehtoriin. No poikaseni, joko taas tulet velkaasi suorittamaan? Jo, tässä nyt on loput. Kiitos! Kuuleppas, Joju, kuka on sinua rehelliseksi opettanut?
Sakki piilotti päänsä tikapuitten taakse eikä puhunut mitään, mutta kun Solmia toisti pyyntönsä, sanoi hän: En minä kehtaa. Kyllä minä tulen, huudahti Joju iloissaan. Kuinka sinä noita käskit, sanoi nimismiehen tyttö, joka oli jo kahdentoista-vuotias.
En. Mikä sinun nimesi on? Veitikka. Onko se isäsi nimi? Ei. Isäni on muona-Matti. Mistä sinä olet tuollaisen nimen saanut? Toverini sen minulle antoivat kansakoulussa ollessani. Olitko vallaton siellä koulussa? Sanoivat minun olleen. Eikö sinua vielä haluttaisi koulua käydä? Haluttaisi kyllä taas, sanoi Joju, jonka mieleen samassa johtui pieni Solmia ja hänen vieraansa.
Se oli hauskaa, se, kun vesiroiskeet lensivät kävelijäin päälle. Kaupungissa ei tuollainen käynyt laatuun, sen Joju jo aikaa oli tullut käsittämään, sillä nuot kiiltävänappiset olivat joka paikassa. Jos pienintäkin kepposta yritti tehdä, niin heidän silmänsä heti olivat valveilla. Joju siis kulki ihan siivosti.
Mene, poika kulta! Mikä on raskasta? Täytyykö sinun liiaksi lukea? Ei, minä vain tahdon ulos. Hyvästi, täti. Joju läksi. Hän kulki ilman päämaalia. Päämäärä kyllä olisi ollut, mutta eipä hän saanut mennä, mihin halutti. Hän oli kulkenut vähän matkaa Etelä-esplanaadikatua, kun Korpi tuli juosten häntä vastaan. No Korppi sinä, mihinkä kiire? Kas, Veitikkako? Enpä aikonut tuntea sinua.