United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ymmärsi tällä hetkellä noiden yksinäisten iltojen taistelut, ymmärsi ne illat, jolloin oli taisteltu ja nekin, jolloin ei taistelu enää johtunut mieleenkään, jolloin kaiken päämääränä vain oli unhotus.
Moni nähnyt on nuorta unta, silloin miehuus saapui, kovan lauloi luonnon laulun, sanoi korvaan ankarat sanat, lyhensi päivät, pimensi illat, heitti tielle pitkät varjot, painoi päähän seppeleen mennä maata aikaiseen. Sammuu henki, saatuansa täytetyksi palavimman toivonsa.
Kun tulisi pian! Elsa ja Mari olivat itkeneet kesäiset sunnuntaiaamut metsässä »Paulille ja Virginialle», iloinneet »Ylhäisiä ja Alhaisia», sitten syksyn pimeät ja talviset illat näitten ja muitten romaanien ihanan rakkauden paahteessa huumaantuneina uinuivat suloista onnea. Muilla tytöillä ei ollut niin hauska kuin heillä, päättivät he, eikä kukaan ollut niin onnellinen kuin Mari.
Jos tehtäis tölli me sinne ahon laitahan, alle puun, ja illat istuttaisi siellä valossa valjun kuun. Siell' istuttaisi me illat, huu, talviset illat nuo, kun mökkiä kinokset kiertää ja haavehet haamuja luo. Sinä polkisit rukkia pientä, minä verkkoa kutoisin, ja joskus, viikkojen päästä, tulis vieraskin töllihin. Joko pelkäsit etelän perho?
Eip' on mennyt Inkerelle, Illat pitkät Inkerellä, Illat pitkät ja ikävät, Päivät vieläki pitemmät. Emo käski Perä-virolle, Perä-virolla käyäksensä, Viron leivän syöäksensä, Viron vettä juoaksensa. Ei mennyt Perä-virolle, Viron vettä soutamahan, Saarellista sauomahan, Aalloista ajelemahan. Veikko käski Kojon kotihin, Kojolassa käyäksensä. Kojon leivän syöäksensä, Kojon vettä juoaksensa.
Siinä näkyy hänen emonsa ja naisensa olevan samat kun 13:nessä runossa mainitaan. Näkyy myös, että Joukahainen tiesi Wäinämöisen tulevan luvattua sisärtänsä noutamaan, kuin suorihen vahtaaman, ja Katso illat, katso aamut. Katso kerran, keskipäivän Tulevaksi Wäinämöistä, Saavaksi suvantolaista.
Mutta katso perhon silmään, Kuin hän lemmen kyynelillään Lehtiäsi lämmittää. Hälle hellä suusi suikkaa, Suusi suikkaile ja kuiskaa: Tule mulle, mulle jää! "Miksi itket, poikaseni, Valittelet illat, aamut?"
"Illat istuin ikkunoissa, aamut aitan portahilla, veräjillä viikkokauet, kuukauet kujaisten suussa, talvikauet tanhu'illa. Lumet seisoin tanteriksi, tanteret suliksi maiksi, sulat maat somerikoiksi, somerikot hiesukoiksi, hiesukot vihottaviksi. Ajattelin aamut kaiket, päivät päässäni pitelin, missä viikon otso viipyi, salon armas aikaeli, oisiko Virohon viernyt, maasta Suomen sorkehtinut."
Parsifal kasvaa äitinsä rinnalla, äitinsä sylissä istuu Parsifal, äitinsä kädessä käyskelee Parsifal, katselee kukkaset ja kuuntelee linnut, ihmettelee illat äitinsä sylissä äitinsä kyynelsilmäisyyttä, mutta aamut hän käsittää kirjavia perhosia puiston kukkasten keskellä. Kuinka ihmeellistä on käyskellä äitinsä rinnalla!
Kotona klubissa oli hauskat illat; kaikki huoneet täynnä, ihmisiä istui biljardinkin ääressä, joka muuten oli kielletty. Joka viimeiseksi tuli, sai aina kertoa missä päin sillit olivat, mikä hinta oli, kuinka monta lukkoa oli käytetty ja mitä muuten pohjoisesta kuului. Se oli ainoa tapa, millä tietoja saatiin, ja näiden tietojen mukaan toimitettiin.