United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo koittanut armas se aurinko, Joll' autuus on siipeins' alla! Sen sanoman ihanan enkeli Kautt' ilmojen kantoi meille: "On saapunut rauhan sankari, On syntynyt Kristus teille. Ja tämä on teille merkkinä: Kapaloittuna laps' on seimessä Nyt Davidin kaupungissa!" Oi ääretönt' ihmettä! Herra maan Ja taivahan ihmislassa! Hän oljilla seimen, min kautta vaan Kaikk', kaikki on olemassa!
Hän käy kuin haamu rauhaton kautt' tuonen niittomaan, ruumiita katsoo, vaiti on ja kyynelehtii vaan. Hiljaista hänen käyntiään, sit' ukko katsoo ihmeissään. Mut, kulkeiss' yhä neitosen, hymyilee lempeemmin suruinen silmä vanhuksen ja miettiväisemmin. Sydän se aavistanut lie, mihinkä tytön kävi tie.
Kaikkia teitä mä vannotan kautt' etähäisien noitten miehinä taistelemaan väkevästi ja väistymätönnä." 666 Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Heidän silmistäänpä jo pois sumun sankan Athene siirsi; ja kahdapäin iso valkeus aukesi heille, niin hyvin laivain kuin tasapäisen taistelon puoleen.
Hänt' tutki helpoista ja vaikeistakin, jos tahdot kohdista sen Uskon, joka soi muinoin voiman sulle merta käydä. Häll' onko rakkaus, toivo, usko vankka, sa ilmi saat, min silmä sinne kantaa, miss' seikat kaikki selvään kuvastuvat. Tää valtakunta kosk' on kansoittunut kautt' uskon toden, hyvä on, häll' että on tilaisuus sen ylistystä laulaa.»
Taivaalla hänen silmäns' säteillen Kautt' ilmakerrosten niin välköttäisi, Ett' aamuvirttään linnut visertäisi. Kah, kuinka poskeaan hän käteen nojaa! Oi, jos tuon käden sormikas ma oisin, Koskettaa tuohon poskeen saisin! JULIA. Voi mua! ROMEO. Hän puhuu! Puhu taasen, kirkas enkeli!
Ei syyttä sieluille siis näille, jotka elohon totuuden on ehättäneet, jaettu ole eri arvo-asteet. Kuningas, jonka kautt' tää valtakunta niin suurta nauttii rakkautta, rauhaa, ylemmä ettei tohdi toivo mikään, iloisin tahdoin sielut luodessansa suo heille armoansa mielinmäärin ja erilailla; riittäköön se sulle!
BAALAK. Tuot painavia syitä, tietäjä. Ja sovintohon altis Moab on. Jos Israelin airut leirihinsä Siis viedä tahtoo lahjan kallihin, Niin luona alttarin nyt vannokaa Kautt' ylimmäisen, jota palvelette, Ett' ainiaksi rauha vallitsee Välillä Moabin ja Israelin! SIMRI. Sen vannon! BAALAK. Mutta muutkin airuet! Jos emme suostu, meidät perii paha. ELISUR. Jos suostumme, niin meit' ei peri hyvä.
Vaan liki keihäskuulu jo kerkesi Fyleun poika, peitsen kärkeväpään takaraivon löi rajaukseen, kielen halkoen hampahien kautt' ulkoni vaski; suin somerikkoon sortui mies, puri vaskea kylmää. Eurypylos Hypsenorin kaas, Euaimonin poika. Siittäjä tuon Dolopion ol' aimo, Skamandroa palvoi pappina hän sekä laill' ikivaltain arvoa nautti.
Ma heihin käännyin, lausuin: »Oi te, joilla on varmuus nähdä valo korkein kerran, päämäärä ainoo ikävöimisenne! Kautt' armon, joka tunnon vaahdot teiltä niin pois on valistava, että kirkas sen läpi virtaava on muiston kymi, nyt virkkakaa ois mieluisaa se mulle tääll' onko ketään lasta Latiumin; vois häntä hyödyttää, jos saan sen tietää.»
Virkki, ja mielellään teki tuon helo-olka jo Here, vannoi, kuin Uni vaati, ja kutsui kuuntelijoiksi kaikki Titaanit nuo, ikihaltiat Tartaron alhon. Vaan kun vannonut noin oli hän, valan ankaran tehnyt, lähtivät tielle, ja taa jäi Lemnos heiltä ja Imbros, pilviin verhoutuin kautt' ilmojen kiitivät joutuin.