United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ma kuljin niinkuin mailla autuasten, ja kukat elon, harvoin auenneet, kaikk' oli ympärillein puhjenneet. Ma niitä taitoin, painoin rintaa vasten. Ja joka kukkaselta povellain ma yhden toivon täytetyksi sain. Ja käteni kun ylös ojensin, niin taivaan tähtiä ma tapailin. Ja joka tähtöseltä totehen yks kävi unikuva kaukainen. Vain hetken kaiho, toivon välähdys koht' oli rinnassani täyttymys.
Minä lähdinkin heidän jäljestään ja taitoin piha-aidasta aseekseni tukevan seipään. He vaativat minua kulkemaan edellään, jolloin he piankin olisivat voineet minut takaapäin lävistää. Minä en siis suostunut heidän vaatimuksiinsa, vaan seurasin heidän perässään rantaan.
Muista, että hetket haihtuu, kohta halla hyytää maan. Tahdon elää, riemurinnoin laulaa, kunnes kuihtuu maa, heittää sitten nuoruus-innoin, mi ol' kerran ihanaa! Portti auki; laitumelle käykööt laumat nälkäiset; kukan taitoin; sama kelle jäävät kuolleet tähtehet! Kukan taitoin; sama kelle jäävät kuolleet tähtehet! He kilistävät ja tyhjentävät lasit. naisille.
Ja koska se näytti minusta niin kauniilta, ajattelin: Hänelläkin täytyy olla joulukuusensa, jotta hän tietäisi, että joku hänestäkin huolehtii. Ja sitten pyysin nähdä, miten omenia kullataan, ostin niitä koko joukon ja kynttilöitä myös, ja otin säkin mukaani, ettette huomaisi heti kuustani.» »Ja kuka antoi sinulle sen? » »Sen taitoin metsän reunasta kotia lähetessäni.» »Keskellä myrskyä?»
"Taisi sattua oikein pahasti vai kuinka?" "No, ei se ole niin vaarallista," sanoi hän raukeasti hymyillen. "Minä minä vaan taitoin jalkani." "Suuri Jumala! Antti, juokse noutamaan hänen äitiänsä." Laiska-Antti riensi pois. "Minua kovin janottaa." Tyttö nosti olutastian hänen huulillensa ja tuki häntä juodessa. Mads loi häneen kiitollisen katseen kummastelevista ruskeista silmistänsä.
Hän keitti opintonsa kokonaan pois, alkoi kävellä puutarhoissa ja istui aateksivaisena suihkukaivoilla. Muiden taitoin muassa oli hän oppinut vähän soitantoakin, tämä vei nyt häneltä suuren osan hänen aikaansa, ja jonkunlainen runoudenkin lahja huomattiin hänessä. "Minä en suvaitse algebraa," sanoi hän, "se on minun vihani. Minä tarvitsen jotain, mikä paremmin sydäntä puhuttelee."
HAMLET. Niin, sekin oli Luojan sallimaa: Isäni sinetti mull' oli myötä, Joss' ompi Tanskan vaakuna. Nyt kirjeen Tuon toisen muotoon taitoin, varustin sen Nimellä, lukitsin ja paikoillensa Taas vein sen. Vaihdokast' ei tunnettu. Niin huomis-aamuna ol' ottelumme, Ja mitä sitten seurasi, sen tiedät. HORATIO. Näin Rosencrantz ja Gyldenstern saa surman. HAMLET. Niin, miksi pyrkivät he tähän toimeen?
Tuulee virkeästi vastaan, hän nojaa vartaloaan vähän eteenpäin, suojaa silmiään päivänvarjolla ja pitää toisella kädellään kiinni hattunsa reunasta. Rinnassa on hänellä kukka, jonka äsken taitoin tiepuolesta, helmat hulmuavat, ja tuuli painaa niitä kiinteästi polvia vasten.
Kas tässä, rakkaani, ota tämä kukkiva sitroonanoksa, jonka taitoin metsästä; pane se yöksi vuoteesi viereen. Syö tämä mesikakku; toin sen sinulle korkean kallion huipulta. Mutta ensin levähdä minun rinnallani, jotta minäkin saisin levänneeksi." Virginia vastasi hänelle: "Oi veljeni! Aamuisen auringon säteet noilla kukkuloilla eivät minua niin ilahuta kuin sinun läsnäolosi.
Kauvankos viidakossa olitte?" "Sano nyt, Jumalan nimessä, teitkö siellä mitä?" voihkasi Lotta, väännellen käsiänsä. "No suoraan sanoen, minä taitoin vastaksia", vastasi Taavi, joka silminnähtävästi oli vähän hätääntynyt, sillä hänen äsken kalpeat kasvonsa rupesivat hehkumaan. Hovilainen purskahti pilkkanauruun: "miehen työtä tosiaan, illan ratoksi!