United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poveni teille tyhjennän, jos hengen Minulle, vaimoille ja lapsilleni Vaan lahjoitatte. ELISUR. Mit' on povessasi? NAHSEN. Ah, kultaa, Elisur! ELISUR. Ja hopeaa! MAAMIES. Perheeni, karjani jos päästätte! ELISUR. Maa Israelin on ja kaikki aarteet, Mut hyvällä kun nöyrryt, päästän sun. NAHSEN. Pois päästä joutava! Kas tuossa mene! NAHSEN. Pyhyyden tähden, tästä tuppeen suu!
Gunnar'in ja minun karjani kävi samalla laitumella tuolla saarella, aivan lähellä mannermaata, hänen väkensä vei parhaat härkäni, ja yksi hänen miehistään haukkui mua orjaksi; minä tartuin aseihin ja kaadoin hänet.
Näin vähäinen ja killisilmä? NYYRIKKI. En ole Nyyrikki Tapion poika, vaikka nimeänsä kannan, joka pilkoilla onkin minulle annettu mutta yhtä kaikki vaan olen linnustaja Nyyrikki, ja totinen ihminen niinkuin sinäkin. KULLERVO. Lähe sitten ansahilles ja terrentarhoilles ja minut yksin jätä tähän karjani kanssa. NYYRIKKI. Katsos, ei ole sinulla nautaa ainoaakaan enään, kurja paimen!
Tule tänne, karjani kaunis, Viidakosta, varvikosta Lehdikön läpi, ahojen alta, Metsolan maista luokseni nyt; Armahani, ainoani, tule tänne, Rinnoilleni riennä, kultani, tänne, Ikävöiden ootan sinua tänne; Tule tänne kultani kaunis, Päivän noustess', muitten maatess'. Peräti pellon, alati aidan, Niin, ett'ei kukaan sinua nää. *Edelliset, Juhana.* Juhana.
Siellä asuu iso Jumala, jonka vertaista ei ole Karjalan mailla, sitä minä palvelen, sillä karjani siunautan enkä muita taikoja tarvitse. Mutta älä sano isälle, tappaa minut, jos tietää. Ihmeissään kuunteli ja katseli Jouko äitiään.
Ah, hiekkajyvä, aaltonen, nyt oitis olisin, tuoll' ystävänä yhtyisin ma aamukarkeloon, ja vähään tyytyin vierähtäisin jälleen hietikkoon! Mut ihmislaps oon, pitkät pyyteet tunnen ihmisen, kun poiss' on, poissa kohta näky kultainen. Paimenen laulu. Kun rannalle karjani aamulla vein, minä laulun laatia tahdoin, ja laululla luontoa ylistää.
Niin uljahat, Afton, on tunturis laidat, joit' uurtavat ourujen välkkyvät raidat! Siell' astelen aamuin ja rinteiltä voin ma karjani nähdä ja Meerini ko'in. Niin vihreinä niittys ja vehmastos hymyy, miss' esikko kukkii ja lehdoissa lymyy! Siell' illoin, kun kasteen jo kiiltävän nään, kera Meerin ma koivujen siimeihin jään.
Kun olin toisista paimenista eronnut ja karjani saanut kotini pihaan, olin kahden vaiheilla, puhuisinko kellekään päivän tapauksesta.
Koko tulevan yön tunsi Mikko myötäänsä sen vaivan vatsassaan lisääntyvän ja jotakin ajettuman tapaista sinne syntyvän. Mutta hän koetti kuitenkin olla sitä valittamatta, kun tiesi Aunon tulevan hätään. Kun huomenna tuli se aika, että piti lähteä laivarantaan, sanoi Auno: Nyt olen toimittanut toisen talon emännän hoitamaan karjani ja lähden mukaasi lääkäriin.
Missä Kullervo? Hänt' etsin. Lähtee vasemmalle. Kellojen kalinan kuulen. Kiitos, metsä mieluiseni, Viel' on karjani elossa, Paimenen kiroista päässyt. Suojele, suloinen metsä, Vastakin vahingon alta Minun kaunis karja kulta. Sitä kaitse, kasvattele, Ruoki rasvamaitoiseksi, Että Ilmarin emäntä Sulostuisi voisulasta, Kalevalan kukkaseksi, Sepon itsensä iloksi.