United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
OLLI. Sanna! SANNA. Mikä on? OLLI. Vallesmanniin. Noh, kiiruusti nyt! Mitäpä siellä minulla juuri tehdään? ROINILA. Totta sinun tulla pitää. Kuinkas muuten. Menkää edellä, tulemmahan sitten jäljessä, kun olen tässä ensin vähän aikaa levännyt. OLLI. Eihän sinne pitkä matka ole. Lähde nyt vaan ja huokaa siellä sitten! SANNA. Tuopa vasta kiusan kappale on. Yhtä ja toista.
Kuultuaan, että tämä oli matkustanut pois, tuli hän aivan kuin huumehduksiin; mutta Juditha osasi kuitenkin lohduttaa häntä sanomalla hänelle terveisiä pojalta ja ilmoittaen samalla, että häntä odotetaan pian kotiin. Tuopa ihastuttikin. Gunhilda kyseli kaikkia asioita pojastaan ja erittäinkin sitä, josko hän on vaurastunut hyvin.
He kaikki huus: »Filip Argentin kimppuun!» Firenzeläinen vihan henki tuopa nyt omin hampain itsehensä kääntyi. Jätimme hänet, enempää en kerro. Mut korvaani nyt hätähuuto kohtas, ett' eespäin käänsin katseen vaanivaisen. Mun hyvä Mestarini lausui: »Poika, nyt lähestymme Diten kaupunkia, sen kansaa lukuisaa, syyn painamata.»
»Kah, tuopa se olikin ... pelästyin että kuka siellä... Tässä minä vain sanoin Santralle, että sen pitää ottaa se Ella.» »Nii-in, no niin sen pitääkin, vai mitä naurat?» »Mitä naurat», matki Santra. »Mitä ... no eikö se ole aimo mies, vai?» »Niin, mies käsitöilleenkin niin aimo että, ja talo...» alkoi emäntä.
»Kaaperi, petoako noiden annat nenäsi katolla kävellä, anna kuonoon.» »Kuonoon?» huusi Kaapo, »itselläsi on kuono, oikein kärsäkuono, mutta tämä on nenä, oikea sievä ihmisen nenä.» »Tuopa nyt vasta junkkari on... Sillä on lehmältäinen suu...
Jo olen uinut yöt ja päivät meren aavan aaltoloita, joka tuuli turvanani, meren aallot armonani." Tuopa ehtoinen emäntä meni aittahan mäelle, vuoli voita aittasesta, sirusen sianlihoa; sen panevi paistumahan syöä miehen nälkähisen, tuopi tuopilla olutta juoa uinehen urohon. Antoi siitä uuen purren, varsin valmihin venehen, mennä miehen muille maille, kulkea kotiperille.
Tuopa lieto Lemminkäinen nousi purjepuun nenähän, katsoi iät, katsoi lännet, katsoi luotehet, etelät, katsoi poikki pohjan rannan, siitä tuon sanoiksi virkki: "Pieni on pilvi pohjoisessa, pilven lonka luotehessa." Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei se pilvi ollekkana, se on pursi purjehinen; katso toiste tarkemmasti!"
Tuopa tuopi tuiman tunnon, Tuo ainakin mustan mielen: Milloinhan sulavi Suomi, Milloin Suomessa syämmet, Konsahan kevät tulevi, Konsa hanget lähtenevi Suomen poikien povista, Verestä viluisen kansan?
Englantiin! jopa nyt säpsähdin! Englantiinko mennäänkin, kysäsin hätäisesti. Englantiin, aivan Englantiin, sanoi mies, katsellen totisen näköisenä minua silmiin, ja vielä lisäsi: tuopa onkin sinulle oiva reissu, sillä mailmankaupan pääpaikassa käyvät vispilät ja kapustatkin hyvin kaupaksi.
Mutta eikö todellakaan miehesi ole kertonut, kenen seurassa hän vietti eilisen illan? BERTHA. Ei, hän ei ole tahtonut sitä minulle sanoa. AMALIA. Ai, ai, ystäväiseni, tuopa kuuluu pahalta! Mutta älä ajattele enää koko asiaa koeta unhottaa kaikki tyyni! Puhutaan jotakin hauskempaa, iloisempaa! BERTHA. Hän siis kumminkin lyö korttia, niinkuin välistä olen pelännytkin.