United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taisi kulua noin puolen tunnin verta vielä odottaissamme; pitkältä se aika ainakin minusta tuntui: Mattiakin torkutti vähän väliä, ja nahkavarsikin pääsi sammumaan. Mutta äkkiä teroitti Matti katseensa kuusta kohden, ja yhä tarkemmasti silmäilin sinne päin minäkin.
Erotin ihan selvään sen lyhyet sarvet ja silmät paloivat päässä kuin hehkuvat hiilet. Joll'ei heikko usva olisi himmentänyt kuun valoa, niin olisin ehkä voinut tähdätä tarkemmasti, vaan uskonpa kuitenkin, että minun karkeat haulini hänen kuonoansa hyvän sijalta kärventivät. Kun ruutinsavu oli hajonnut, ei Pirua näkynyt eikä löytynyt enää koko kalliotakaan."
Sitten tohtori asetti suurennuslasinsa silmäänsä vieläkin tarkemmasti, otti sitten oikeaan käteensä pienet kirkkaat pihtinsä ja vasemman kätensä sormilla aukasi ja piti auki ajettuneita luomia. Nyt hän nähtävästi jämistäytyi oikein vakavaan asemaan ja sanoi: "Katsokaa vaan minua silmiin niin vakavasti, ettei vähintäkään liiku silmänne puoleen eikä toiseen."
Vjelä sanaisen sanoisin Ehkä parikin puhuisin Jos ej juttuni jaloksi Vejsun pitkäksi venyisi, Ja niin mainittais minusta Mitä soimataan sinusta: Ett' on pitkäldä puhetta Raipan kaltaiset runotkin, Mutta meiningit vähäisen. Tapahtukoon kungin tahto. Kyllä sinä selkiästi Ruotsin kjelellä kehoitat, Että pitää pännä mjehen Joka laskeepi lukuja Taikka lauluja latoopi, Joko neuvoa jotakin, Joko johdattaa hyvähän Taikka huvittaa hyvästi Ilman virhetä iloittaa, Taikka molemmat tarita. Tosin sinä myös tätäkin Tolsinansa toimittelet Toimellisella tavalla: Mutta mikäs mjelessäsi? Mikä silloin meiningisi? Mikä päässäsi poloinen, Koskas Kestikin kehoitat Juoma Lauluja latelet? Kuhun tuhmia talutat? Kuhun heikkoja kuletat? Tunne ensin tarkemmasti Kansa kulle kirjoittelet. Kyll' on Suomessa kyliä Pitäitä sangen paljon, Joissa miehet joukottaisin Ynnä pöydän ymbärillä Istuuvat ilolla mjelin Pöydän äärtä paineleevat Kyynysvarsilla vakaasti, Putelita palveleevat Kapan kunnias pitäävät; Joksikin jo olven juovat Vjelä viinankin vetäävät Nahkallansa narrin palat, Pyllistäävät suuren pullin Kohden kattoa kumoohon, Kortelingin kumaiseevat Aivan ahnaahan kitaahan, Pulputtaatpa putelista Kulkuhunskin kohdastansa, Njelaiseevat norri kupin Nappiansa nuoleskellen, Paikoin punsinkin paneevat Vatsahansa mjehet vahvat. Piippu pjeni hambahissa, Josta sauvua sysäävät Karvahinta, katkerinta, Puhaltaavat paksun pilven. Posket joteskin punaiset, Punaiset ja pullollansa, Viinan karvaiset vihannat: Tupakasta vahva tuppu Häijy pallo hambahalla Myrky-lehdeistä mädistä Saksan vesiset vedestä, Joita jauhaavat halulla, Märehtiivat, mökeltäävät, Että kuola konnain suusta Vesi ruskia valuupi. Nenä nuuskalla noettu Sian siivo sjeramissa, Räsähtelee räkä reijät, Joita korjaavat kädellä Pyhkäiseevät peukaloonsa Hihan suuhun hivuttaavat, Housut, helmat saastuttaavat. Silmät pjenet sihkurassa, Veren karvaiset, vesiset, Huulet höpisee jalosti
En minä enämpi jaksa Tapojasi toimitella, Kyllä syitä ois sanoa, Jos puhuisin puolen vuotta, Vaan ei anna aika myöten Eikä piisaja paperi. Vaan jos suutut suutarini, Kokkini kovin vihastut Tästä virrestä vähästä, Lyhyestä laulannosta, Niin mä laitan laulun toisen, Virren pitkän ja paremman, Jossa tutkin tarkemmasti, Haastan Hannoksen tavoista: Tähän vaan panin paraimmat, Jätin kehnot kertomatta.
Rakas herra d'Artagnan-parka! sanoi Ketty sääliväisesti, puristaen uudestaan nuoren miehen kättä. Sinä surkuttelet minua, hyvä pienoiseni! sanoi d'Artagnan. Oh, kaikesta sydämmestäni! sillä minä kyllä tiedän mitä rakkaus on. Sinäkö tiedät mitä rakkaus on? sanoi d'Artagnan, ensi kertaa katsellen häntä tarkemmasti. Oi, tiedän.
Pitemmän poltimme haastellessamme ja lyhemmän hän pyysi maata pannessaan huwikseen walwoessaan, sillä hän ei sanonut itseänsä nukuttawan", selitin minä. "Ei niitä tarwitse maksaa. Hän on monta pitkää yötä walwonut pimeässä, mitä hän lienee miettinytkin", sanoi emäntä. Minä silmäilin ukkoa tarkemmasti.
Mutta tämä kielto ei ollut saavuttanut hänen isänsä suostumusta, vaan päinvastoin oli se saattanut hänet vihan vimmaan. Gudula oli silloin vaan painanut päänsä alemmaksi ja katsonut ompelustansa tarkemmasti, antaen täten isän vihan-purkauksien vastustamatta mennä ohitse.
Siitä tuon sanoiksi virkki: "Selvänä etinen ilma, taakea takainen taivas: pieni on pilvi pohjosessa, pilven lonka luotehessa." Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo vainen valehtelitki! Ei se pilvi ollekana, pilven lonka lienekänä: se on pursi purjehinen. Katso toiste tarkemmasti!" Katsoi toiste, katsoi tarkoin.
Tuopa lieto Lemminkäinen nousi purjepuun nenähän, katsoi iät, katsoi lännet, katsoi luotehet, etelät, katsoi poikki pohjan rannan, siitä tuon sanoiksi virkki: "Pieni on pilvi pohjoisessa, pilven lonka luotehessa." Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei se pilvi ollekkana, se on pursi purjehinen; katso toiste tarkemmasti!"