Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
"Kas noin!" lausui rouva Stork, huo'aten syvään, "tuopa vasta oli hauskaa mitenkä tuo on tapahtunut?
Tuopa, ma arvelin, on kuva tarkka hourujen noitten, Leijuvaa jotk' kutomaans' vaippahan vertailevat Ikuiseen vakavan luonnon ja todellist' tervettä väittää Sairaaksi, että vaan he luultaisiin tervehiksi. Runottaren peili.
Nyt opaskin, joka luuli Riston kanssa vangitun kaikki suomalaiset kynnenkannattomaan eli mahdollisesti jonkun päässeen pakoon, käänsi hevosensa tielle ja alkoi hiljoillensa ajamaan kylää kohden. Kun hän kerkesi halkopinon kohdalle, hyppäsi Olli takaa reen kannolle ja puristi ajajan käsivarret lujasti sanoen: "Päivää Jussi, tuopa oli hauskaa, että vielä kerran tapasimme toisiamme, missä Saara on?"
Kas tuossa ... luottakaa minuun, minä olen vastuunkin tuopa, minä tottelen käskyjäni. Selvä puna peitti tytön posket; niin kauniina, niin enkelihyvänä ja puhtaana ei hän koskaan ollut ennen häntä nähnyt. Se kosee paljon nuoreen tyttöön, että noin astua alas lapsuuden taivaasta ja tulla tavalliseksi ihmiseksi hän punehtuu aina ja katsoo maahan.
"Mutta teidän kengännauhanne on päässyt auki, ja eteenpäin täytyy lähteä". "Niin, mutta tuopa taaskin johdatti mieleeni erään seikan", sanoi äiti. "Tämä se on mitä paraimpia merkkejä: ota vaari, mitenkä hän kenkänsä länttään astuu, sisäänpäin vai ulospäin, ja laahustaako ja kuluttaako hän paljon jalkineita".
Nouse purjepuun nenähän, vaatevarpahan ravaha! Katsaise etinen ilma, tarkkoa takainen taivas, onko selvät ilman rannat, onko selvät vai sekavat!" Tuopa lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, hyvin kärkäs käskemättä, kehumattaki kepeä, nousi purjepuun nenähän, vaatevarpahan ravahti. Katsoi iät, katsoi lännet, katsoi luotehet, etelät, katsoi poikki Pohjan rannan.
"Tuopa vasta on ihka uusi tieto ja sen olet saanut tuolta..." Hän osoitti sormellaan sitä suuntaa, missä suuri kylä oli metsän takana ja jossa Heintz nuorempana oli ollut palveluksessa. "Niin, sinä olet oikeassa, sieltä olen sen saanut," vastasi hän yhtä uppiniskaisesti nyykäyttäen paatunutta, kankeata niskaansa.
Itse olin mielestäni aivan vähäpätöinen, mutta tuopa juuri oli ihanaa, että vähäpätöisenä sain kulkea mahtavan rinnalla, olihan silloin heikommalla turva ja suoja tiedossa mutta nyt Mikko, Mikko! elämäni onnen sinä minulta veit!
Tuopa on liian hurjaa! ärjäisi Adelsvärd ja alkoi jyskyttää talon lukittua ovea. Turhaan. Vastapäisessä talossa vedettiin muuan kaihdin varovasti syrjään vanhahko, yöpukuinen nainen pisti päänsä puoleksi näkyviin. Kuuletteko? huusi Adelsvärd. Mitä tuolla on tekeillä? keitä siellä asuu? eikö sinne pääse auttamaan?...
"Vanhan sihteeri Lundbergin kanssa no, tuopa on ivallista! Minä näin hänen kaupungissa juuri sieltä lähtiessäni, vaan en tullut puhuneeksi hänen kanssansa." "Hänellä on konttori Puropuussa, ja hän kirjoittaa sekä toimittaa kansakunnan käräjä-asioita, niinkuin hän ennenkin teki." "No, sittepä saatetaan päästä hupaisiin häihin jonakuna päivänä."
Päivän Sana
Muut Etsivät