United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !
ROINILA. Hänen kohta hänen kohtalostaan, sanoit? Niin, herra nähköön, se on vallan surkea. ELLI. Taivaan nimessä! Mitä hänelle on tapahtunut? ROINILA. Hän on varmaan juonut ja humalapäissään tehnyt tuhmuuksia. OLLI. Mitäs tuo niin vaarallista olisikaan? Ei, Se on pahempaa, paljon pahempaa. ROINILA. Kiusa ja kuolema! Etkö sitä jo saa suustasi sitten? Mihin hiivattiin se Sanna jäi näin kauvaksi?
Ja ellei vaan Olli olisi antanut hänelle vähän juomarahaa, niin totta vie, en minä olisi tohtinut suutani avata, vaan huomenna tänäpänä olisi asia salassa pysynyt. OLLI. Niin, minä kun Sannan puheista ymmärsin, että he jotakin tiesivät, niin päätin ottaa siitä selvää, lailla millä hyvänsä. ROINILA. Mutta lakki, lakki? SANNA. Niin, lakki!
Monta on mutkaa matkassa, monta Mattia maantiellä, varsinkin nuorilla miehillä. Työtä olisi enemmän kuin papilla joulun pyhinä ja miehet ovat huutheikkarissa. Ei, päin mäntyyn käy tässä kaikki. ROINILA. Oletko tullut mykäksi, tai mikä sinua riivaa, kun et saa sanaakaan suustasi? ANNA. Ei ole minulla mitään puhuttavaa. ROINILA. Eikö ole sinulla mitään puhuttavaa, eikö mitään?
Ilman minutta ROINILA. Elli, tuo pyhänuttuni aitasta! SANNA. Menette kai pappilaan ilmoittamaan poikanne kuolemaa? ROINILA. Vallesmanniin menen, ja sinä saat tulla sinne myöskin. SANNA. Vallesmanniinko? Vai niin, vai vallesmanniin. Arvaa sen, tämmöisen matkan kun saa kävellä.
Jos sitten köyttäisimme miestä. ANNA. Antakaa hänen olla! Miksi noin menettelette hänen kanssaan? MAUNO. Köyttäkää päälle vaan, ja pankaa vaikka rautoihin, jos mielenne tekee. Ei haittaa yhtään. OLLI. Ei haittaakaan. ANNA. Isä, elä salli! Muista kuinka monta vuotta Mauno sinua uskollisesti palveli! ROINILA. Niin, Olli, onkohan tuo tarpeellista? OLLI. Mitä se Anna puhuu? Uskollisesti?
Eikä mahda löytyä mitään testamenttia Ellin hyväksi, vaikka sanottiin Ojala vainajan semmoisen tehneen. OLLI. Ja mitä vielä. Juttuja kaikki tyyni. ROINILA. Niin saattoi olla. OLLI. No, Roinila, mitäs sanotte tuumaani? ROINILA. Jaah! En minä vastaan ole. OLLI. Sovimmeko asiasta siis? ROINILA. Kyllä minun puolestani. Tuossa on käteni. OLLI. Sanasta miestä, sarvesta härkää. ROINILA. Aivan niin.
Varo itseäsi, tyttö, nyt ei ole hyvä minun kanssani leikkiä laskea. ANNA. Ei minua koskaan, isä, väkisin vihille viedä, ole varma siitä. ROINILA. Nyt minä jo vimmastun kohta. ANNA. Mitä riitelemme, isä, suotta. Jätä ennen koko tuuma. Naiminen on kahden asia ja kolmannen korvapuusti, tiedäthän sen itsestäsikin. ROINILA. Tiedänkö minä?
Veljeni murhaaja hän on, ja minä häntä suojelen oikeuden kädeltä. Minä pidän häntä silmällä kumminkin. Sielläkö sinä vielä olet, Olli? OLLI. Niin, jäin teitä odottamaan. ROINILA. No, tule sitten tänne, että saamme välimme selväksi, ennenkuin menemme toisten pariin. OLLI. Olemmeko epäsovussa? ROINILA. Vieläkö sinä kysyt! Merkillinen mies.
Niin, käsketään kyllä, mutta ... hoi oi ihminen on heikko, herra paratkoon hoi oi ja tuo paha sydän niin, herra paratkoon hoi oi se on niin paha. No, mikä Leenaa vaivaa? ROINILA. Omaa pahuuttaan hän itkevän kuuluu. Niin, kaiketi! Vaikka isäntä meille kaikille vihaansa purkaa siitä, kun Eero on tiehensä mennyt. Juuri kuin se meidän syymme olisi. Mutta semmoisia ne miehet ovat joka ikinen.
ROINILA. Minkä sille hunsvotille tekee. Hyvästä lykystä Mauno vielä purkaa häneen vihansa ja rupee tappelemaan. OLLI. Ja puukottaa hänen. Sen hän pian tekee. ROINILA. Syyttäköön Eero silloin itseään, jos niin käy. Mahtoi totella minua. OLLI. Ei, kotiin täytyy mennä, nyt on jo myöhä. Hyvästi jääkää! ROINILA. Herran haltuun!