Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
ROINILA. Asiaan! SANNA. No niin! Kun nuo konnat olivat ajaneet pois, nousin minä pensaan takaa, johon olin kyyristynyt, ja juoksin kosken rantaa alas, ja vaikka kuu samassa meni pilven taa, näin kuitenkin niin selvään kuin teidät tässä nyt ihmisen ruumiin nousevan veden pinnalle, mutta virta vei sitä mukanaan kauvemmaksi, ja sitten se taas näytti vajoavan alas. ELLI. Taivahan vallat!
Mutta olisipa se yhtäkaikki vähän somaa, jos renkinne sieppaisi teiltä tyttären. ROINILA. Olisi tuo vähän. OLLI. Ja mitä ihmiset enää sanoisivatkaan! Kyllä siitä melua syntyisi ja puhuttaisiinpa asiasta muuallakin, ei vaan omassa kylässä. ROINILA. No, kuinkas muuten. Kaiketi siitä hirmuinen hälinä nousisi, se on tietty.
Ei ole yks' toistaan parempi. Kun ei vaan kaikki käy mielen mukaan, niin kyllä vaimoparat saavat kotona sen tuta. Niin, niin! Siitä on hyvä ylitse mennä, missä aita matalin on. ANNA. Elä huoli olla milläsikään, Leena. Tiedäthän, ettei isä koskaan niin paha ole, kuin puusta katsoen luulisi. ROINILA. Mistä sinä sen päätät, mamseli? Tunnenhan minä isäni. ROINILA. Niin tunnet! Ole vai!
ANNA. Iloksi tahtoisin olla sinulle, isä; mutta elämäni on kuin pimeä pilven ranta, se varjoja vaan luo kaikkialle. ROINILA. Ei totta totisesti, tämä ei kelpaa. Muutos tässä tulla pitää, lailla millä hyvänsä. Ei käy muuten laatuun. ANNA. Josko saisit mun multaan peittää, isä, parempaa muutosta emme toivoa voi. ROINILA. Elä puhu noin!
Kaksi miestä seisoo nojautuneena sillan aitaan ja katselivat alas koskeen, ja uskotteko sen, heti paikalla minä osasin päättää, ettei ne oikeita ihmisiä olleet. ROINILA. Entäs sitten? SANNA. Niin sittenkö?
ANNA. Niin, lupaukseni! En ollut silloin täydellä järjellä, kun sen annoin. En totisesti ollutkaan. ROINILA. Luulen pikemmin, että olit järkesi menettänyt jo sitä ennen. ANNA. Mitä tarkoitat, isä? ROINILA. Arvelen vaan, että kun nuori tyttö noin kammoo miehelle menemistä, tapahtuu se siitä syystä, että hän on mieltynyt johonkuhun toiseen. ANNA. Ja jos niin olisikin?
Sinun työtäsi tämä kaikki on, kosk'et rohkene minua silmiinikään katsoa. Mutta malta sinä, Olli, kyllä se Jumala vielä Tiituksen löytää, jolla kostaa sinulle pahat työt. ROINILA. Eero, ettet vähän ajattele. Kuka tuolla tavalla ihmisiä soimaa. OLLI. Mitä välitän minä tuonlaisten nokkaviisaitten poikanulikkain suunpieksämisestä.
ANNA. Voi, elkää, elkää puhuko enää! Otetaan asiasta edes selvä ensin, ja tuomitaan sitten vasta. ROINILA. Niin, eihän se puhumisesta parane. LEENA. Hyvät ihmiset, kuka olisi voinut tätä tämmöistä ajatellakaan? Mutta semmoista se viina tekee. SANNA. Niin, sanos muuta, semmoista se viina tekee. Ja pohjalaiset kun ovat päissään, niin ne ne vasta kamalia ovat. Ei muut mitään niihin verraten.
OLLI. Renki ei ole ihminen, vuohi ei ole eläin, tamma ei ole hevonen, kiiski ei ole kala, rovet ei ole astia, pata ei ole kattila. MAUNO. Tuki aikanaan suusi, sinä pulloposkilaiskuri, sinä puolikuollut etana, sinä pässinpää, sinä ROINILA. Hiljaa, Mauno, oletkos järjeltäsi.
Pankaa asia alkuun heti, että pääsemme selville! ROINILA. Taitaa olla parasta. Tullaan! ROINILA. Oletko kuullut, kuinka sille käy, joka kuuseen kurottaa? MAUNO. Se katajaan kapsahtaa. Mutta mitä sillä tarkoitatte? Eiköhän Anna jo ole ennättänyt ROINILA. Ja mitä on tehtävä sille palvelijalle, jonka halu on talon parhaimpaan omaisuuteen? Arvasinhan sen. Hän on kuin onkin kannellut.
Päivän Sana
Muut Etsivät