Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
JORMA Kenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä löysin. EM
Suuret mietteethän meidän maisterilla on. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, sanoo suomalainen sananlaskukin. Ei toki niin pahaa ennusteta. Ei ennusteta, ei ennusteta, mutta niin se tavallisesti käy. Ettekös tekin yhdy meidän matkaan, niin vietetään tämä ilta hauskasti? Tietysti, tietysti. Kun itse on kansan lapsi, niin tuntee olevansa luonnollisin heidän parissaan. Se on tietty se.
Lohen onginta on totean sen taas täynnä yllätyksiä, ei koskaan voi edeltäpäin mitään säätää eikä päättää. Milloin kapsahtaa katajaan, kun kurkottaa kuuseen, milloin käy niinkuin Saulille, Kiisin pojalle, joka lähti etsimään isänsä aaseja, mutta tavottikin kuninkaan kruunun. Olen minä nyt sentään saanut lähtölohen omallakin onnellani ja omaan laskuunikin.
Pankaa asia alkuun heti, että pääsemme selville! ROINILA. Taitaa olla parasta. Tullaan! ROINILA. Oletko kuullut, kuinka sille käy, joka kuuseen kurottaa? MAUNO. Se katajaan kapsahtaa. Mutta mitä sillä tarkoitatte? Eiköhän Anna jo ole ennättänyt ROINILA. Ja mitä on tehtävä sille palvelijalle, jonka halu on talon parhaimpaan omaisuuteen? Arvasinhan sen. Hän on kuin onkin kannellut.
Irti oli raiskaajan reestä reutoutunut ja kuohuun kurja heittäytynyt. Siellä on Annikki ja kostoa sinulle, Panu, kosken kurkulla huutaa. Lieneekö ollut Annikki? Kenen lienee tämä päähine? ja Jorma veti kirjaillun hunnun povestaan. Katajaan oli tarttunut, siitä sen löysin. Annikin hunnuksi se tunnettiin. Kun lienee ollut Annikki, niin olkoon!
Kuin mielevän Mikon voimat vähenivät siihen määrään, ett'ei kyennyt aidan yli hyppäämään, niin raon haki ja siitä raastoi itsensä lävitse. Ja pääsi niin tiheikköön. Siellä oli sitte asettanut kaulansa kaksihaaraiseen katajaan ja siihen jäänyt seisomaan kuin konsanaankin hengissä. Ja turkin kauluksena oli nyt kaunis nahkansa. Tarinaan liittyi sisarvainajankin muisto.
Siellä oli paljo monenlaisia puita aina pilviin ulottuvasta hongasta alkaen, joka vielä kerran tuumasi tulla mastopuuksi, pieneen nystyräiseen katajaan saakka, joka lohdutteli itseään sillä, että hänkin voisi tulla puuksi, kuin hänet karsittaisiin ja sidottaisiin paaluun; mutta siitäpä minä en pidä lukua, sanoi hän, minusta on hauskempi olla omassa vapaudessani.
Oi Herra Jumala! minä kyllä tiedän, mikä sopii, minä; oi en, ... "joka kuuseen kurottaa, se katajaan kapsahtaa", kuuluu. Täten jatkoivat nuo kolme ystävää keskustelua illan pimeyteen asti, ja kuta enemmän he puhuivat, sitä enemmän heitä akka uskoi. Mutta, sanoi hän viimeksi, luutnantti ei saa tulla tänne muulloin kuin pyhä-iltoina, sillä silloin olen minä kotona.
Päivän Sana
Muut Etsivät