Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
OLLI. Tuhannen tuhatta! Valehteletko sinä, vai oletko järkesi menettänyt? Taikka Jumal'avita olisiko aavistukseni kumminkin ollut oikea! ROINILA. Elä nyt tyhjästä tuommoista meteliä nosta! Tyttö on vallan sekaisin, onhan se selvää. ANNA. Mauno voi todistaa puheeni. OLLI. Ja mitä siihen sanot, sinä? MAUNO. Hm. Totta on alku ja loppu, mutta keskiväliä en takaa. OLLI. Puhu selvemmin.
ROINILA. Ei totuutta kieltää saa. MAUNO. Anna Ollin morsian. Jo nyt on maailma nurin! OLLI. Ja sinun tuulentupasi kellellään. Mutta kuka käski niitä niin korkeita rakentamaan, kuka käski. Ylpeys tämän teki, sanoi sittapörrö, kun päänsä lankkuun lensi. MAUNO. Tänä päivänä ovat kiusan henget valloillaan. ROINILA. No noh! Hillitse luontoasi, mies. MAUNO. Mitä tuo äskeinen puheenne olikaan?
Kun semmoisella vaivalla hänen kiinni sain, niin totta myöskin katson, ettei hän samalla irti pääse. Ehkä olisikin viisaampaa, jos panisimme hänen köysiin. Tiesi, mitä hänellä lie mielessä. ROINILA. Suotta se on. Kyllähän kaksi miestä aina voi yhden hallita. Minä täällä katselen ja katselen, mutta hakee menneenvuotista lunta. Ei mahda olla köyttä koko talossa? Kas tuossa kumminkin löysin.
Pohjalainen kun on humalassa, niin tiedätte, että siinä on leikki kaukana. ROINILA. No, niin, niin. Entäs sitten? OLLI. Hän oli teihin vihastunut ja tahtoi kostaa. Semmoinen tulinen ja kiivas luonto ROINILA. No, mitä maailman päivinä, mitä hän on tehnyt? Sano se jo kerrankin. OLLI. Kamalan ja hirmuisen työn. Hän on murhannut poikanne. Taivaan vallat! LEENA. Herra hyvästi siunaa!
Mutta kun minä tahdon sinua puhumaan, niin sinun täytyy puhua, kuuletkos, sinun täytyy. Mielinpä näyttää, saanko lapsiani tottelemaan, vai enkö. ANNA. Isä kulta, elä lisää tätä ikävyyttä tuommoisella tyhjänpäiväisellä riidalla! ROINILA. Lisäänkö minä, sanoit? Tyhjänpäiväisellä riidalla? Kyllä tästä annan kohta tyhjänpäiväisiä. ROINILA. Aivan tästä tahtoo ihminen harmiinsa haljeta.
Ole, herran nimessä, hiljaa, etteivät kuule tuonne tupaan semmoista puhetta! ROINILA. Hän on sairas ja hourii. Minä pöllö, kun en antanut Ellin tuoda rohtoja kaupungista. Eivätkä naisetkaan pitäneet hänestä huolta, vaikka pyysin. Leena! ANNA. Kuulkaa ensin, mitä sanon.
Enkä luule hänen kesken tohtivan tänne tullakaan sen jälkeen, mitä tapahtunut on. ROINILA. Mitä nyt on sitten tapahtunut? Ja Eero, missä oleskelee hän? ELLI. Niin, mitä tiedätte Eerosta? ROINILA. Kyllä sen pojan korvat kuumennan, jahka hänet vaan käsiini saan. OLLI. Tuskin sitä teette sentään. Teillä ei tunnu olevan vähääkään aavistusta hänen kohtalostaan, näemmä.
ROINILA. Siunaa ja varjele tuota miestä! OLLI. Ai, aih! voi, voih! Tämän sinulle vielä kostan kerran. Tahdotko tapella? No hyvä. Se minulle mieleen. Tule! Nyt olenkin juuri sillä päällä. Tule pian! Saatpa aika löylytyksen, jahka tästä paranen, sen lupaan ja vannon. MAUNO. Sittenkö vasta! Ei, tule nyt jo, nyt juuri! Tulkaa molemmat. Kirkas tuli ja salaman leimaus!
OLLI. Erosi vallan riemulla. »Tästäpä vasta elämä syntyy», sanoi hän. Eikö ole totta, Roinila? ROINILA. Niinhän se junkkari taisi sanoa. ANNA. Kuinka se oli? Kerropa vieläkin, Olli. OLLI. »Tästäpä vasta elämä syntyy. Lennä ja pala. Hyvä on olla omana herranaan. En palvele ketään, en kumarra ketään enkä pelkää ketään.» Sillä tavalla hän tiuski tuolla aitassa.
Vähän häkää päässäni, siinä kaikki. Mihinkä hän sitten meni, isä? ROINILA. Ties Jumala, mihin hän lie mennyt. Onko pääsi kovastikin kipeä? ANNA. Onhan se. Eikö hän luvannut jäähyväisillekään tulla? OLLI. Vai jäähyväisille! Vielä maarin mitä. Semmoisella menolla hän täältä lähtikin. Ei suinkaan hän keveällä mielellä meiltä eronnut. Sitä hän ei voinut tehdä.
Päivän Sana
Muut Etsivät