United States or Svalbard and Jan Mayen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enkä luule hänen kesken tohtivan tänne tullakaan sen jälkeen, mitä tapahtunut on. ROINILA. Mitä nyt on sitten tapahtunut? Ja Eero, missä oleskelee hän? ELLI. Niin, mitä tiedätte Eerosta? ROINILA. Kyllä sen pojan korvat kuumennan, jahka hänet vaan käsiini saan. OLLI. Tuskin sitä teette sentään. Teillä ei tunnu olevan vähääkään aavistusta hänen kohtalostaan, näemmä.
Oli siellä työtä hänenlaiselleen. Palkat olivat siellä suuremmat ja elämä muutenkin hauskempaa. Siitä syystä hän tahtoi sinne nyt, kun entiset haavat olivat arpeutuneet ja kun hän uudelleen oli päässyt elämän alkuun. Tohtorinnalle tuli hätä. Hän koetti kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen Elinan luopumaan aikeestaan. »Jäähän edes siksi, kunnes Eerosta tulee ylioppilas», sanoi hän viimein.
Eerosta oli, kuin ukkosta olisi ollut ilmassa. Hän oli herkkä tuntemaan sellaista. Hän tunsi sen sekä ruumiillisesti että henkisesti, tunsi kipeyteen asti. Hän kärsi aina kesäisin, ennenkuin ilmaan keräytynyt sähkö pääsi purkautumaan, ja hän tunsi samaa tänä iltana henkisesti. Olisikohan äiti puhunut, jollei olisi ollut niin väsynyt? Se olisi ollut niin vapauttavaa.
Innostuksen puna oli kohonnut poskille ja silmät säteilivät syvinä ja kirkkaina. Eerosta hän ei enään ollut »tyttö», ei nuori neiti, hän oli enkeli, joka tarttui häntä käteen ja viittasi eteenpäin kuljettavaa tietä, huulillaan enkelien tavallinen ihmislapsille lausuma tervehdys: älä pelkää. Kas, me olemme jo perillä! Miten pian matka on kulunut. Niin, sopersi Eero.
Minä olen jo saanut tietoja Eerosta. ANNA. Eerosta. ELLI. No, Jumalan kiitos. ROINILA. Vai niin! No, missä se junkkari oleskelee? OLLI. Sanna sen oikeastaan tietää. Hän on täällä mukanani, mutta Kaisa muori tuli maantiellä vastaamme ja Sanna jäi suustaan kiinni, niinkuin vaimoväen tapa on. ROINILA. Niinkö Sillankorvan Sanna? OLLI. Sama juuri.
"Vai on hän kuollut; kyllä hän on sairastanutkin jo kauan, mutta en sentään luullut hänen loppunsa olevan niin lähellä. Oi, kuinka hyvä hän on ollut minullekkin! Aina hän niin lempeästi ja viisaasti neuvoi, että kyllä hänen neuvojaan mielellään muistaa." "Kyllä, ja aina siinä talossa oli hauskaa. Siellä oli kaikki niin sopusointuista. Eerosta on kasvanut oikein ajatteleva ja viisas poika.
Isä astui edes takaisin lattialla, kuten hänellä oli tapana riisuutuessaan. Kun äiti on peseytynyt, sitte hän taas sanoo jotain, ajatteli Eero ja samassa hän jo kuuli äidin äänen: Niin on meidän kuin muidenkin köyhien: Ei ole varaa muuhun kuin lapsien pitoon. Eerosta tuntui kuin hän olisi saanut ruoskan läimäyksen vasten silmiä. Mitä äiti oikeastaan tarkoitti? Ja mitä hän suri?
Eerosta tuo tuppisuisuus oli ihan naurettavaa, mutta mistäpä hän otti siinä keskustelunaiheenkaan, pää tuntui ihan ontelolta, ei sanaakaan löytynyt varastosta. Ruvetako selittämään tieteellisesti, kuinka toinen kiertotähti... Hiiteen kiertotähdet! Mutta eipä tahtonut uskaltaa kääntyäkään, silmät eksyvät ja takertuvat taas siihen sohvakuvaan... Mutta näinkin tuo selin on typerätä ei...