Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Ja saattepa nähdä, toteen käy vaan, mitä koko ajan olen aavistanut, vaikk'en tahtonut siitä mitään hiiskua, ennenkuin sain varmoja tietoja. ROINILA. Kyllä sen minäkin olen arvannut. Hän on mennyt Maunon mukana kaupunkiin. OLLI. Ei sinne päinkään. Oletteko muuten Maunosta mitään kuulleet? ROINILA. Emme mitään. ANNA. Onko häntä nähty näillä tienoilla? OLLI. Eipä tietääkseni.
Sekö vaan! OLLI. Maunolla on ystävä tässä talossa. Sen tiedätte kyllä yhtä hyvin kuin minäkin. ROINILA. Ystävä? Tässä talossa? Hänellä, murhaajalla? Mies, ajattele vähän, ennenkuin puhut. Tuo on hävytöntä. OLLI. Mitä siitä noin kiivastutte! Itse minun pakoititte ilmoittamaan ajatukseni. ROINILA. Tiesinkö sinulle tuonlaisia päähän pälkähtävän?
ANNA. Noin uhkamielisenäkö hän täältä lähti? Noo, kai mekin tulemme hänettä toimeen, vai mitä, isä? ROINILA. Vallan hyvin. OLLI. Hm. ANNA. Vaikka itse tekisin rengin työt. ROINILA. Sinäkö? Eihän nyt kumminkaan. Otamme toisen ja paremman kohta Maunon sijaan. Voi kuinka tuskallista tämä elämä on. ROINILA. Kuinka äkkiä se tautikin ihmiseen karkaa.
Ja Ollilla semmoinen kiire, ettei malttanut antaa minun kahviakaan keittää, vaikka juuri olin pannua tulelle panemassa, kun hän sisään astui. ROINILA. Etkö sinä kuullut, Elli? Nuttuani minä pyysin. Nuttua? ROINILA. Niin, niin; joka hiljan tehtiin. ELLI. Enhän minä muista. ROINILA. Sinähän sen juuri veit aittaan. Mene hakemaan sieltä, johon panit. ELLI. Olenko minä sen vienyt aittaan?
Terveisiä kaupungista, isä! ROINILA. Sinä hulivili, kun olet meille semmoista surua ja harmia saattanut. Pitäisipä sinua nyt torua aika lailla, sietäisit sen. EERO. Elä puhu mitään, isä, ennenkuin kuulet asian laidan. Totta toisen kerran eihän sillä, näemmä, kavioita olekaan, vaan oikeat, ihan oikeat ihmisen jalat ja tavalliset miehen saappaat.
Mutta tiedättekö mitä! Eero elää. Niin totta kuin tässä seison: Eero elää. ROINILA. Mitä sanot? ANNA. Tapahtuuko ihmeitä! LEENA. Eero elää! No, ei tässä maailmassa! ELLI. Niin, voitteko ajatella kummempaa! Minä seison torilla ja mittaan parastaikaa maitoa eräälle vaimolle, kun sattumalta luon silmäni torin toiseen päähän ja näen Eeron juuri samassa pujahtavan kulmasta eräälle kadulle.
Minä olen jo saanut tietoja Eerosta. ANNA. Eerosta. ELLI. No, Jumalan kiitos. ROINILA. Vai niin! No, missä se junkkari oleskelee? OLLI. Sanna sen oikeastaan tietää. Hän on täällä mukanani, mutta Kaisa muori tuli maantiellä vastaamme ja Sanna jäi suustaan kiinni, niinkuin vaimoväen tapa on. ROINILA. Niinkö Sillankorvan Sanna? OLLI. Sama juuri.
ANNA. Eihän ihminen sille mitään voi, jos on kiivasluontoinen. Ja varmaan oli Mauno jostakin suuttunut. ROINILA. Ole puolustamatta häntä sinä, taikka minä näytän. Vai luulette tässä saavanne olla ja elää niinkuin itse tahdotte! ANNA. No, johan te nyt vallan, isä. En enää ymmärräkään ROINILA. Sinun ei tarvitse mitään ymmärtää. Ei mitään muuta, kuin että saat valmistaa itseäsi miehelään.
Mikä minulle, miesparalle eteen tulisi, jos viimeisenkin lapseni kadottaisin? Ole, Herran nimessä, ennen naimatonna vaikka kaiken ikäsi, en välitä muusta, kun vaan tulisit terveeksi taas ja virkeäksi. ANNA. Sinun tähtesi tahdon koettaa, isä. Johan tällä ajalla olisi ennättänyt sen seitsemän kertaa siellä käydä. ROINILA. Tosiaankin! Hän viipyy merkillisen kauvan.
Omatunto soimaa, rintaa polttaa ja kirveltää kuin tulessa, enkä sittenkään voi muuta. ROINILA. Ohhoo sentään, mitä surua täällä annetaankin ihmisen lapsistaan nähdä! Eikö siinä jo kylliksi, että Eero järven pohjassa makaa, vieläko sinunkin tähtesi on minulla murheen päiviä odotettavana?
Päivän Sana
Muut Etsivät