United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olipa se kelpo korvapuusti, minkä se minulle antoi; se putosi kuin vuori päälleni, mutta minä luiskahdin samalla, ja sentähden minä kaaduin. Kiitos sinulle, Rosen, viimeisestä laukauksesta. Ei ikinä ole nähty kauniimpaa lyijyn kulkua; kuulin sen vinkuvan kuin mikä lemmon sikiö kaksitoista tuumaa pääni päällä, ja oikeaan se osui, muuten en olisi ikänäni enää hanaa virittänyt.
"Hyvästi Antero!" huusi hän. Sitten heitti hän hopeariksin puotipöydälle. "Anna se isälleni, Lauri Varpuselle!" olivat hänen viimeiset sanansa. Antero otti hopearahan ja katseli sitä tarkasti. "Onko se oikeakaan?" kysyi hän itseltään; niin ihmeissään oli hän. "Ensin korvapuusti, sitten hopea-riksi, se ei ole kapteenin tapoja" mumisi hän. Samassa kuului kääsien kolina kadulta. Antero juoksi ovelle.
Eikö niillä rahoilla ole reikiä muutenkin tarpeeksi! NIILO. No, ota sinä ne sitten. En minä mitään vääryyttä aikonut tehdä... Ajattelin vaan SAARA. Mene ostamaan yksi »korvapuusti». NIILO. Mutta miksikä ? VI:s KOHTAUS. NIILO. Selma. Tahdon sanoa sinulle yhden asian, jotta voit sitä itse ajatella. SELMA. Minkä, rakas isä? SELMA. Hm!
Varo itseäsi, tyttö, nyt ei ole hyvä minun kanssani leikkiä laskea. ANNA. Ei minua koskaan, isä, väkisin vihille viedä, ole varma siitä. ROINILA. Nyt minä jo vimmastun kohta. ANNA. Mitä riitelemme, isä, suotta. Jätä ennen koko tuuma. Naiminen on kahden asia ja kolmannen korvapuusti, tiedäthän sen itsestäsikin. ROINILA. Tiedänkö minä?
Minä huomaan, ett'ei teitäkään enään naurata. NEULANEN. Ei, eikä minua todellisesti äskenkään naurattanut, mutta kun ihmiset kertovat että te annatte senlaisia lääkkeitä, jotka saattavat nauramaan, niin päätin minä koettaa, jos myöskin voisitte naurusta parantaa. Hyvin se kävi. Vastapulverin annoitte naurupulverille ja saamani korvapuusti olkoon siitä maksuksi.
Summaton vesivuori löi laivaa vasemman keulalaidan puolelta. Tuo, sanoi tohtori minulle, ei ole mikään korvapuusti, vaan nyrkinpaukaus vasten naamaa. Ja "nyrkinpaukaus" olikin jättänyt meihin merkkiä. Laivan pirstoja näkyi aaltojen nenillä, mutta olivatko ne osia meidän omasta lihastamme, jotka noin menivät menojansa, vaiko jonkun vieraan ruumiin sirusia.
Toinen kyllä minun sijassani olisi ruvennut kerskailemaan ja ilmoittanut hänelle arvanneensa hänen salaisuutensa, toinen taas olisi ruvennut urkkimaan häneltä tietoja hänen asunnostaan, mutta siitä olisi tietysti seurannut sellainen korvapuusti, ettei saaja enää ikinä olisi voinut ottaa osaa tämän maailman asioihin, tai olisi tytölle vielä tänä yönä hankittu uusi piilopaikka.
"Ei hän ole täällä." "Minä lähetin hänen kuitenki kotia, mennessäni provastille." "Poika ei ole ollut kotona." "Juoseppi ei saa juosta niin ympäri, lupaa pyytämättä?" "Hän on kaiketi mennyt takaisin Laurille. Kyllä minä menen tiedustelemaan häntä," sanoi Martina, nousten ylös tuolilta. "Anna hänelle sitte kelpo korvapuusti minun puolestani," huusi Taavetti perään.
»Kun meistä nyt näyttää pakostakin tulevan sukulaisia», alotti hän, »niin minä toivoisin että meidän välimme olisi ainaiseksi selvä. Minun suvussani on tapana sanoa sana ajallaan ja antaa korvapuusti paikallaan, mutta ei sitte enää menneitä märehtiä.» »Se on kunnioitettava tapa», sanoi Olavi, tietämättä oikein mitä sanoisi. »Jokseenkin sama kuin minunkin isälläni.»
Eikä hän saanut sanaakaan suustansa. Sen verran juuri kykeni, että pakoon ehätti tallin vinnille, ennen kuin neljäs korvapuusti tuli. Siellä renki Aaro jo oli makuulla. Hän oli vanhan puoleinen, herännyt mies. Valvoi vielä, kun Yrjö tulla puukkasi ylös ja alkoi purkaa mielensä katkeruutta.