United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Katsos, ystäväni, jos me kumpikin nyt olisimme Suolajärven rannalla Pohjois-Amerikassa ja sinä sekä minä kuuluisimme kunnioitettavan Smithin lahkoon, ja nuo kaksi eivät olisi sisaruksia, niin ymmärtäisin sinut; mutta mehän olemme evankelis-lutherilaista seurakuntaa ja...!" "Sinulla on aina irvistelemisiäsi; mutta minua ei naurata ollenkaan." "Minua vielä vähemmin.
Taitaa, sanoi Hinkki, mutta jos se on meidän puolella, niin kas kun ei se ole tullut lähemmäksi. Sitä laivastoa ne ovat täällä varttoneet kuin nousevaa päivää. Siinä se on nyt! Luuletko ettei se olisikaan vallankumouksellinen? Hinkki viittasi kädellään Kuninkaansaaren patterien ulkolinjaa, ja sanoi: Mitäs ne tuolla tekevät? Ne kääntävät tykkejänsä merelle päin, eikä siellä nyt enää ketään naurata.
Tämä katseli sitä hetkisen ja antoi sen naapurillensa sanaa sanomatta. Kuningas, joka istui pöydän päässä, huomautti silloin julkealla nenä-äänellänsä: »Teitä ei naurata, Méraut ... ja kuitenkin on ukko sangen hauskan näköinen vai mitä?» »Minua ei tosiaankaan naurata, armollinen herra ... sillä tuo on kuin isäni muotokuva.»
Martti on rehellinen, kunnon mies, joka tekee työnsä ja pitää, mitä hänellä on, niin että isäsi ja äitisi saavat olla varmat, ett'ei hän tee sinulle mitään kepposia, niin että viimein joudut sinne, jossa ei naurata..." "Niin, mutta hyvä äiti," nyyhki Reetta lapsellisesti ja katsoi nyt ylös kauneilla, itkuisilla silmillään. "Minähän en pidä hänestä ollenkaan; minä ... minähän en rakasta häntä."
"Minua ei naurata ensinkään, olen vaan minäkin ajatellut niin, että kukatiesi olisi hyväkin, jos perästäkin näyttäisit toden ja vuodeksi lähtisit vieraille maille. Sinä tulisit vissiinkin viisaampana takasin ja sitte olisi meillä kaikin puolin levollisempi olo".
Kera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii, sävel soi satakielten myrtistömaista. Sulo huulia suutele, huulet kun hehkuu; pian syys on, ja enää et naurata naista! Elo huone on: sisään ja ulos vie ukset, mut paluutiellesi päivä ei paista. Pyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet? Shach Mansurin puistoista mainehikkaista! HYV
Se on liiaksi, liiaksi hullunkurista! huudahti professorska osoittaen kirkosta tulevaa ryhmää, äitiä tyttärineen, jotka kaikki suurimmasta pienimpään olivat puetut körtteihin ja ruojukenkiin. Kuule, ei sinun pidä nauraa niin, että ne huomaavat. Se on kuitenkin kovin hullunkurista! Ei se minua naurata, se on niin kovin surullista! Ajattele, jos Hannakin Mitä sinä puhut? Minä vain lasken leikkiä
Kyllä minä lakkaan vähemmälläkin. HOFFMANN. Vai lakkaatte vähemmälläkin? Mutta kuitenkin saatte olla varma siitä, että tämän lääkityksen voimasta nikotus hävisi. Teitä yhä vielä naurattaa, mutta kyllä minä sen pian lopetan. Kas noin, nyt ei enään naurata, luulen ma. NEULANEN. Saakeli! Se oli liiaksi, Sitä työtä ette tehneet ilmaiseksi. HOFFMANN. En suinkaan. Maksun vaadin minä reseftistäni.
Sinuahan on kerrassaan vaivannut järjen puutos. EEVA purskahtaa nauramaan. JUNKKA. Eeva! Minua ei tämä naurata yhtään! EEVA. Rakas setä! Antakaahan minä selitän, mille minä nauroin. Kun sanoitte, että minua on vaivannut järjen puutos, niin muistui mieleeni tapaus Ulla mamsellin koulusta. Hän kysyi kerran: Kun viidestä otetaan pois neljä, paljoko jää jälelle? JUNKKA. Ja sinä vastasit?
Kun Samu tätä saneli, nosti Taneli arvokkaasti oikean kätensä ja piti sen etusormea otsaansa kohti, mutta yhtäkkiä hän levitti molemmat kätensä ja huudahti: Nyt se tipahti! Kaikki purskahtivat nauramaan. Niin, naurakaa vaan, mutta minua ei naurata, kun koko keksintöni tipahti kuin tina tuhkaan, valitti Taneli. Oliko se minun syyni? kysyi Samu surkutellen suotta. Vielä hän kysyy! vastasi Taneli.