United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Niin, naurakaa vain!" sanoi Bodendorff äkästyneenä, "siitä en voi teitä kieltää, ainakin koska se tapahtuu minun kustannuksellani, mutta yhtä vähän te voitte minua kieltää sanomasta, mitä tahdon." "Niin, niin, mutta kukapa sitä tahtoisikaan?" kysäsi Hermina hyvillään.

"'Hallitsijattareni' minä rupesin kuuntelemaan tarkkaavaisemmin 'hallitsijattareni on taiteen intohimoinen ystävätär. Hän tarjoaa kolme tuhatta solidia Ares-patsaasta, joka on talosi oven viereisessä seinäkomerossa." Nuoret miehet nauroivat ääneen, Cethegus ylinnä muita. "Niin, naurakaa te vain", jatkoi Kallistratos itsekin siihen yhtyen, "mutta silloin minua ei naurattanut.

Vihdoin kantaa hän ison kirjan esille, asettaa piiriin marakatit, jotka ovat hänen pöytänänsä ja joiden täytyy pidellä tulisoihtuja. Oih, sano mitä tästä koituu? Hän hulluttelee, riehuu, noituu. Tuo petos raaka, äitelin Sen tunnen ja sitä halveksin. MEFISTOFELES. No, pankaa pois tuo tuima naama vaan Ja naurakaa! Sen ansaitsee nää maljat.

Kun Samu tätä saneli, nosti Taneli arvokkaasti oikean kätensä ja piti sen etusormea otsaansa kohti, mutta yhtäkkiä hän levitti molemmat kätensä ja huudahti: Nyt se tipahti! Kaikki purskahtivat nauramaan. Niin, naurakaa vaan, mutta minua ei naurata, kun koko keksintöni tipahti kuin tina tuhkaan, valitti Taneli. Oliko se minun syyni? kysyi Samu surkutellen suotta. Vielä hän kysyy! vastasi Taneli.

Jaa, naurakaa vaan, mutta me teemme sen kuitenkin, sanoi Anette niskaansa päättävästi nakaten. No, Robert, onko sinulla jo aineet väitöskirjaasi koossa? kysyi professori. Ei vielä läheskään. Ajatelkaa, huokasi ruustinna, että hän aikoo lähteä sinne vielä ensi talveksikin. Koeta, lanko, saada hänet siitä luopumaan.

Malttakaapas, eräs esimerkki johtuu minulla muistiini. Vuonna 1817 sattui ukkonen ulkona kedolla erääsen talonpoikaan Connecticussa talonpoika sairasti parantamattomana pidettyä hengen ahdistusta ja mies parani täydellisesti. Se ukkosen lyönti oli hyvä rinnalle. Tohtori olisi kyennyt vaikka laatimaan pillereitä ukkosesta. Naurakaa, te oppimaton, naurakaa te! sanoi hän.

Laurihan päinvastoin juuri kirjoittaa, että Robertin tekoa kaikkialla ihaillaan ja juuri sentähden, että se on hänen tekonsa, joka olisi niin monella muullakin alalla voinut menestyä. Kuka ihailee? Kaikki Laurin toverit. Laurin toverit ... matki ruustinna. Mamma ei tykkää Laurin tovereista, kun yhtenä iltana söivät suuhunsa kaikki mamman Laurille laittamat eväät. Niin, niin naurakaa te vaan.

KUNINGATAR. Ha, ha, ha, ha! Ha, ha, ha, ha! Ha, ha, ha ha! Naurakaa minulle; mutta muistakaa, mitä tämä äänetöin, innokas rakkaus on tehnyt teidän puolestanne näiden työlästen vuosien kuluessa, sill'aikaa kuin te huoletoinna saitte tanssissa kuin vaarassakin pyöriä. Pilkatkaa minua ja heittäkää minut pois, kuin nuo muutkin, sitähän te tahdotte!

Agnes nauroi heleästi, Antti oli sanonut jotain hupaista. Naurakaa te vain! Naurakaa ja iloitkaa! Mitäpä teitä minun tuskani liikuttavat.... Hurja ajatus lensi päähäni. Jos heittäytyisin järveen ? Eiköhän Antti silloin heräisi hurmauksestaan? Eiköhän omatunto häntä löisi? Ja eikö hän sitten surisi ja katuisi? Vanhat muistot elpyisivät, hän kaipaisi uskollista puolisoaan, kaipaisi lastensa äitiä.

Lempikää, lempikää ihmislapset vaan! Siellä kullat välkkyy, helmet, päärlyt helkkyy, siikasien siskosiksi sinne joutukaa! Nauttikaa, naurakaa ihmislapset vaan! Untuvaiset vienot, höyhenpatjat hienot helmahansa hempeähän siellä odottaa. Uinukaa, uinukaa ihmislapset vaan! Tuuli, laine laulaa, taivas merta kaulaa siin' on linna, matka tähän päättyä jo saa. LEMMINK