United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
LETTO. Sinuahan oltiin oikein vaunuilla hakemassa tanssiaisista! EEVA. Minäpä en vaunuihin mennyt, vaan karkasin krouvilta toista tietä omalle maalleni. ENSIM
Hiki herneili nyt hänen hehkuvilla kasvoillaan, jotka tällä kertaa näyttivät tavallista hennommilta, ett'ei pienet rypyt tuntuneetkaan. No, täällähän sinä olet! tokaisin. Niin täällä! Sinuahan sitä piti raapia ja raakata ikäänkuin Sen lopun hän jätti sanomatta. Taisit kyllä tehdä minussa kovaa työtä, koska tuntuu siltä kuin olisin saanut äiti vainaaltani väkevästi vitsaa. Ansaittu sauna!
Kukaan ei ole sinne niin tervetullut kuin sinä, arveli Therese; sinuahan on kutsuttu sinne niin monta kertaa, mutta sinä et ole tahtonut lähteä... Kylläpä se nyt on heille yllätys! Mutta kuinka sinä sait päähäsi matkustaa huomenna, kun et koko vuonna ole maininnut siitä mitään? Käynti Norassa antoi Julialle halua matkustamiseen.
Vieraille on näyttäminen iloisia kasvoja. Kuudes kohtaus. Edelliset. Salokangas. Kaisa. Liisa. SALOKANGAS. Hyvää huomenta lapset, hyvää huomenta! Noh, miten te jaksatte? ALFRED. Sydämmellisesti tervetultua! Tervetultuanne, rakkaat vanhempani! KATRI. Rakas lapseni, siitä on jo hyvin kauvan, kuin sinut olen nähnyt; sinuahan ei milloinkaan näy. EMMA. Hyvä äiti...
Sinuahan on kerrassaan vaivannut järjen puutos. EEVA purskahtaa nauramaan. JUNKKA. Eeva! Minua ei tämä naurata yhtään! EEVA. Rakas setä! Antakaahan minä selitän, mille minä nauroin. Kun sanoitte, että minua on vaivannut järjen puutos, niin muistui mieleeni tapaus Ulla mamsellin koulusta. Hän kysyi kerran: Kun viidestä otetaan pois neljä, paljoko jää jälelle? JUNKKA. Ja sinä vastasit?
Hesterman ja Kumpp. ovat rikkaita ja tietävät kyllä, että ainoastaan runsaalla palkalla saapi hyviä työntekijöitä". "Mutta sinuahan he ovat toimeensa pyytäneet, eikä minua". "Niinpä kyllä; minä olen jo vanhastansa tuttu heidän kanssansa, mutta olen puhunut sinustakin heille; huomenna täytyy sinun seurata kanssani sinne, päästäksesi heidän tuttavuuteensa.
Ja aivan yhtäkkiä ympäri pitäjän heräsi kaikellaisia touhuja ja tuumia. Tämä oli jo muuta kuin kärpästen syöttämistä! Ja forstmestari sanoi Esterille: »Sinuahan riivaa piru!» »Siitä hyvästä hän varmaan pääsee takaisin taivaaseen!» Vastaus ei ollut forstmestarin mielestä tyhmä. Hän innostui kuin shakkipelissä. Hänellä oli selvillä, miten saa Esteristä shakkimatin, muutamilla vedoilla.
Tikku sammui pian, eikä hän sillä kauvas nähnyt. Hän otti uusia tikkuja usiampia ja sytytti niillä valkean loisteen. Nyt hän näki Ivarin pitkänään penkillä, katsellen avonaisilla silmillä tuvan lakea kohden. "Sinuahan minä juuri etsin, mies", huudahti Severin, "jos luulet olevasikin tähtien tutkia, niin et niitä katon läpitse näe." "Hm." "Niin, hm, tule ehtoolliselle ja maata." "Minua ei maita."
"Omistan koko elämäni köyhille ja kärsiville", jatkoi hän, "kaikki, mitä Jumala minulle lähettää, tahdon vastaan ottaa, sairautta, kärsimyksiä... Tahdon nöyryyttää itseni, maata tomussa ... niin, niin sen täytyy olla tarpeeksi, Jumala, Sinun täytyy antaa minulle anteeksi, Sinuahan vastaan minä olen rikkonut ... säästä minua ... ei tätä, en voi ... en voi..."
Ensi kertaa elämässäni kannattelin tuntikausia rinnallani nais-olentoa ... suo anteeksi, Fredrika, jos minä tässä silmänräpäyksessä ei vainenkaan, ei ollut sydämeni uskoton sinulle silloinkaan, sillä sinuahan minä nytkin ajattelin.