United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pojat olivat arvelleet karhun olevan kiven takana. Jäniksen nähdessään molemmat purskahtivat nauruun. "Olipa se komea karhu", sanoi Antti, "mutta kaikissa tapauksissa se on onnen merkki, että saa jäniksen ampumatta ja vaivaa näkemättä, ja tämän tunturin minä ristin Jänistunturiksi." Ja se nimi sillä on vielä tänäkin päivänä.
Kumpi sisaruksista saikin vaan selkäänsä, oli hän kohta valmis menemään armaan sisarensa luokse, jossa sitten kilvalla koetettiin miehiänsä haukkua, ja viimeiseltä tuo heidän mielityönsä liikutti heidän sydämiänsä niin, että he lopulla molemmin purskahtivat katkeraan itkuun.
Ja ikäänkuin liittonsa vahvistukseksi painoivat he suutelon lapsen huulille ja purskahtivat makeaan nauruun, johon lapsikin yhtyi. No, Anna, mitä sanot? Minäkö, äiti! kysyy tyttö yhä nauraen. Mitä mieluimmin teet, jäätkö kotiin äidin luokse, vai menetkö isän kanssa rautatielle? Lapsi katsoi vanhempiinsa vuoron perään eikä virkannut sanaakaan.
Enempää ei ennättänyt isäntä puhua, kun poikansa Heikki sanoi: Jos Juuse vielä kerran tulee sitävarten meille, niin otan rautapellin ja sillä rumputan hänet koko talosta pois, jos ei vähempi auta. Mitä hänen tarvitsee Mariaa väkisin kosia! Kaikki purskahtivat nauramaan pojan omituiselle puheelle. Isäntä yksin pysyi vakaana ja sanoi: Lapsilla on lasten mieli, mennessään tuvasta ulos.
Mutta kun olin tullut isonmaston juurelle, välähti tulenleimaus takakannelta, ja sitä seurasi kova paukkaus. Samassa kuului isonmaston latvasta huudahdus: "Jesus armahtakoon!" ja heti sen jälkeen pudota mätkähti suomalainen toverini laivan kannelle, niin että pää meni mäsäksi, aivot purskahtivat ympäri kantta ja niskaluut musertuivat. Se minua kauhistutti.
Hän läksi, sanottuansa englantilaiselle sekä Angukselle jäähyväiset. He seisoivat vähän aikaa ääneti katsellen toinen toistansa silmiin ja purskahtivat sitten suureen honotukseen. »Sepä on mies», sanoi herra Miles Musgrave, »joka aina tietää tiensä maailman kautta!»
He kävelivät rinnatusten ääneti, ja kirkonmenojen jälkeen poikettiin pikimmältään vanhempain luoksi. Lähellä aukeata niittyä huusi Pilgrim heidän takanansa: "Ottakaa kurja sieluinenkin ylös teidän taivaasenne!" Molemmin he purskahtivat nauruun ja kääntyivät tuliaa päin. Pilgrim oli hauskuttava tiellä ja vielä hauskuttavampi päivällispöydässä.
Kun Samu tätä saneli, nosti Taneli arvokkaasti oikean kätensä ja piti sen etusormea otsaansa kohti, mutta yhtäkkiä hän levitti molemmat kätensä ja huudahti: Nyt se tipahti! Kaikki purskahtivat nauramaan. Niin, naurakaa vaan, mutta minua ei naurata, kun koko keksintöni tipahti kuin tina tuhkaan, valitti Taneli. Oliko se minun syyni? kysyi Samu surkutellen suotta. Vielä hän kysyy! vastasi Taneli.
Hämmästyneinä siitä, mitä olivat tehneet, sillä heidän tarkoituksensa ei ollut tehdä siten, tuijottivat Mathieu ja Marianne hetkisen ällistyneinä toisiaan. Sitten purskahtivat he hyväntahtoiseen nauruun ja pyysivät iloisesti anteeksi. Rakastakaa, kun voitte rakastaa! Se on terveyttä, se on kaiken hyvän tahtomista, se on kaiken taitamista! "Siis ... kuudes!" sanoi Beauchêne pilkallisesti.
Ei osaa muuta kuin ehkä harakkaa... Tuo oli tyttöjen mielestä sukkelaa, ja kaikki purskahtivat he sille nauramaan. Mutta samassa soitettiin franseesiin, ja Elli kuuli, kuinka kavaljeerit tulivat daamejaan noutamaan ja menivät niiden kanssa saliin. Tyttöjen pilkka vaikutti Ellissä uhkaa. Päättävästi nousi hän ja meni salin ovelle seisomaan.