United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
No tuohan Markkulan Juuse sitä on niin monasti minulta kysynyt ... ja annoin kun annoinkin myöntävän vastauksen... Mitäpä syytä siinä on kieltääkään... Juuse on moitteeton, ja talo on semmoinen, että niitä saakin etsiä monesta pitäjästä... Ei mitään puutu... Se onkin onni ja vieläpä suuri onni päästä semmoiselle tilalle...
Juuse rohkaisi luontonsa ja kysyi: Ettekö, Maria, tahtoisi tulla minulle ... isänne kanssa siitä olen keskustellut ja ... hän lupasi puolestaa ... nyt pyytäisin tietää teiltä itseltänne, tuletteko Markkulaan emännäksi, vai onko mitää vastaan sanomista?
Enempää ei ennättänyt isäntä puhua, kun poikansa Heikki sanoi: Jos Juuse vielä kerran tulee sitävarten meille, niin otan rautapellin ja sillä rumputan hänet koko talosta pois, jos ei vähempi auta. Mitä hänen tarvitsee Mariaa väkisin kosia! Kaikki purskahtivat nauramaan pojan omituiselle puheelle. Isäntä yksin pysyi vakaana ja sanoi: Lapsilla on lasten mieli, mennessään tuvasta ulos.
Mutta isä ... antakaa anteeksi ... minä en koskaan aijo mennä Juuselle puolisoksi. Noh, noh, elähän nyt vastustamaan rupeakaan ... johan on aika, että joudut naimisiin, ja mistä se sitten sen sopivampi tulisi ... sanoppas mitä Juuselta puuttuu. Rakkautta puuttuu... Juuse ei rakasta minua, enkä minä häntä...
Ei kukaan muu kuin Markkulan Juuse tule sinua saamaan, aprikoi ukko itsekseen ... hän ajatteli yli pitäjän, vieläpä muistakin pitäjistä, eikä sittenkään löytänyt niin mahti taloa ja kelpo poikaa kuin Markkulassa. Viikko oli vierinyt ja se pelätty lauvantai tuli.
Jo samana kertana tehtiin kaupat ja Juuse sai erään rämeisen paikan torpan maakseen. Siihen hän rupesi rakentamaan mökkiänsä ja ei ollut kulunut vielä vuoden vertaakaan aikaa, kun nuori pari muutti asumaan omaan mökkiinsä. Siinä he sitten raivasivat karua torpan tilaansa ja kasvattivat lapsiansa, joita alkoi tulla ehtimiseen.
Tämän Marian surun ja vetistyneet silmät huomasi hänen nuorin veljensä, Heikki, ja kysyi: Mitä sinä, siskoni, itket? Tahtooko Markkulan Juuse sinut väkisin viedä? Melkeinpä kyllä, vastasi Maria.
Joihinkin ryysyihin käärästyinä, pantiin ruumiit kirstuihin ja alettiin ajaa kirkolle päin. Juuse ei voinut sen vertaa nousta vuoteeltaan ylös, että hän olisi mennyt katsomaan rakkaan perheensä lähtöä. Kumminkin hän tiesi, mitä tekeillä oli ja sentähden itkeä tihisteli hän vuoteessa itsekseen hiljaillensa.
Jussi hätäytyi yhä enemmän ja kysyi: »Minnekä se meni?» »Se vain käveli ensin katua myöten, mutta sitten se meni Kiihtelysvaaralle päin», selitti jo toinen poika. »Ettekös te ottaneet kiinni?» kummasteli Antti. Siihen selitti Parviaisen Juuse: »Emme.» »Karppisen poika vielä löi sitä, jotta se lähtisi juoksemaan», ilmotti nyt Niirasen Väinö. »Tule sukkelaan!» kiljasi Jussi Antille.
Vaikkei Juuse ollutkaan kirjamies, eikä siis mikään sivistynyt, osasi hän kuitenkin vaimoaan ja lapsiaan rakastaa kaikella kunniallisella perheenisän helleydellä ja rakkaudella ja vastarakkautta sai hän myös perheeltään palkinnoksi hyvyydestänsä. Kaiken väkensä ja voimansa uhrasi hän perheensä toimeentulon eduksi. Tuli sitten tuo kamala vuosi 1867.