United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukaan ei korjannut mitään. Kaikki syrjäiset näyttivät ymmärtävän, että tässä oli kysymys kunniasta ja maineesta. Hattu oli pudonnut Tommin päästä, harmaat silmät tuijottivat intohimoisina ja palavina. Hän oli noin neljänkymmenen ikäinen, siis noin kuutisen vuotta Vennua vanhempi.
Taas nuo liikkumattomat mustat silmät täynnä kammoa tuijottivat satimesta. »Kaikki on hukassa en enää milloinkaan näe poikasiani!» ajatteli Kinturi, sillä houreissaan hän luuli itse olevansa se hiiri, ajatteli kaikki hiiren ajatukset ja ominaan tunsi satimen hirmuhetket. Kinturi lakkasi hengittämästä, avasi silmänsä, katseli tajuttomana ympärilleen ja hieno vapistus kävi yli koko hänen ruumiinsa.
Korvia hyväili palavien puitten pauke ja räiske ja lieskan humina. Niin että ajatusten oli helppo liikkua ja keikkua vapaina ja irrallaan kaikista ohjaksista. Molemmat tuijottivat uuniin, Nikkilä ja Elsa, ajellen ajatuksillaan. Nikkilä ajatteli menneitä jouluja, varsinkin merkillisimpiä. Semmoinen oli ensimmäinen joulu naineena miehenä. Hän oli nuori työmies, terve ja iloinen.
Vielä Feliks ponnisteli sitä pidättääksensä, silloin jalo eläin yht'äkkiä seisahtui kuin kivi, pani etujalat viistoon lumella peitettyä maata vasten ja nosti pienen pään pystyyn, kirskuttaen hampaita. Feliks katseli ja näki noin neljänkymmenen askeleen päässä kaksi sutta, jotka vertyneillä silmillä heitä katsella tuijottivat.
Iska ja Leena tuijottivat hämmästyneinä tuokion toisiinsa, mutta hekin kuulivat jo siltavoudin rinnan röhinän ja heti aukasi vieras ovenkin. "Terve taloon", lausui tulija ja käskemättä istahti rahille. "Terve tervehdyttäjälle", vastasi Iska ja kyseli kuulumisia. "Eipä kuulu erityisiä, takaa vaan tuulee ja edestä helmoja heiluttaa", vastasi siltavouti nauraa hohottaen sukkeluudelleen.
"Kyllä minä tiesin Hetan mielen, vaan en minä kuitenkaan tahdo sanoa." "No Jumalan tähden, sano toki!" "Heta pitää totena sen tuonosen juorun, minkä tekin tiedätte." "Ettäkö rovasti!" "Niin juuri." Tämän kuullessa rovastinnalta yritti kahvikupit pudota käsistä lattiaan, kasvot menivät melkein mustiksi ja silmät rävähtämättöminä tuijottivat, vaikka ne eivät katsoneet mihinkään esineeseen.
Tulimmaista! puheli hän, olenpa sittenkin tehnyt tepposia franskalaiselle armeijalle sen seljän takana. Mutta Chaumigrem oli jälleen vaalennut, ja hänen silmänsä tuijottivat kylminä ja kankeina kuin lasipallot. Toinen kahakka ja sen seuraukset.
Sameankiiluvat silmät tuijottivat jäykästi Olaviin. »Olisi pari sanaa sulhaselle jos olisi aikaa kuulla?» sanoi mies paksunkäreällä äänellä, sikaari yhä hampaissa. »Miksikäs ei ... ainahan sitä ... en edes tunnekkaan...?» Olavi vastasi.
Jokakerta hänen pieni sydämmensä sykki ja huohotti, nousi punainen veri hänen poskiinsa; hänen hienot, kiihkeät huulet olivat vähän raollaan; hän hengitti nopeasti, mustat silmät tuijottivat suoraan eteenpäin ja mustat kulmakarvat olivat nousseet ylemmäksi.
Hän ei nähnyt mitään, vaikka hänen silmänsä tuijottivat samaan paikkaan. Jos olisivat häneltä kysyneet, mitä hän ajatteli, olisi hän vastannut: "en itsekään tiedä." Ehk'ei hän tietänytkään, minkätähden hänen jalkansa veivät hänen kirjakaapin luo ja minkätähden hän pysähtyi katselemaan kirjoja. Hän katseli koreisin niteisin sidottuja kirjoja, jotka oli tuonut mukanaan kaupungista.