United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enkö minä arvaa oikein? Te annoitte ranskalaiselle koiransa ja rahansa takaisin ja annoitte hänen matkustaa kahdella-kymmenellään posti-vaunuissa Parisiin?" "Hyvä prinssi," sanoi Klairon nauraen; "luuletteko minua todellakin niin julmaksi?
Ah! huusi hän nähdessään d'Artagnan'in, ah! tämä on kauheata, te olitte armahtavinanne minua, vaan sitten myrkytitte minut! Minä! huudahti d'Artagnan, minäkö, onneton! mitä sanotkaan? Sanon että te annoitte minulle tuota viiniä, käskitte minun juomaan sitä ja tahdoitte sillä tavoin kostaa minulle, se on hirveätä! Elä toki semmoista minusta usko, Brisemont, sanoi d'Artagnan, elä toki usko!
Enonne, armollinen neiti, ei tuo minulle mitään. Ei muuta kuin ne kaksituhatta pistolia, jotka te niin jalomielisesti annoitte etukäteen säätyjemme käytettäväksi. v. Jospa vain olisitte lukenut kirjeeni, armollinen neiti! No niin, minä olen sen lukenut. Mutta mitä siinä kirjoititte tästä asiasta, jää minulle täydeksi arvoitukseksi.
Tiedättekö, nukke, jonka annoitte minulle, on saanut nimekseen Margot, ett'ekä te voi aavistaakaan, miten kiltti ja tottelevainen se on. Tulkaa joskus tervehtimään sitä!" Morange suuteli Hortensea, ja kalpeassa talvi-ilman valaistuksessa katseli hän sitten tytön jälkeen sydän polttavana ja valmiina marttyyriksi. Ei, sehän olisi liian halpamaista ... tuon tytön täytyy olla aina iloinen.
Minä olen varma siitä, että saatan itseänikin hämille. Mitä vielä aiotte sanoa?" "Kun katselen teidän pukuanne ja ja " "Nuo kaksi killinkiä kuin minulle annoitte? Niin " "Minä luulin teitä pienen, minun kaltaiseni, arentimiehen pojaksi. Mutta nyt minä puheestanne huomaan, että olette ylioppilas herrasmies. Eikö niin ole?"
Ja nyt liekki vaan kerran lieskautti kasvoilleni, niin jo kaaduin. Vaan miksi ette ole pidättäneet tuota vierasta, jotta olisin ehtinyt häntä kiittää? Vaikka parastahan oli, että annoitte hänen mennä. Minä kyllä tiedän, missä hänet jälleen kohtaan.
Mutta tuo toivo, jonka te melkein annoitte, on kaikki palkitseva, vaikkapa itse elämänikin. No niin, sanoi Itävallan Anna, minullakin, herttua, minullakin on aavistuksia ja unelmia. Minä uneksuin näkeväni teidän makaavan verissänne, haavoitettuna. Vasempaan puoleen, eikö niin, puukolla? keskeytti Buckingham. Niin, juuri niin, mylord, vasempaan puoleen puukolla.
»Ettekä paheksi, vaikka olen näin vapaudessani?» »Tuota ette todenperästä kysy. Se oli vaan pieni vero, jonka annoitte entisille katsantotavoille.» »Entisille?» »Niin sanoin; sillä tietämättänne, tahtomattanne niistä jo alatte irtautua.» Alman täytyi se itsekin myöntää. ei hänen maailmansa enää ollut sama kuin ennen.
"Oi! minäkin tunnen teidät", nuori herttua huudahti, "olettehan sama toivioretkeläinen, joka minulle annoitte äitini takaisin!... Ja nyt ilmestyitte jälleen henkeäni pelastamaan... Oikein ... minä ymmärrän, minä uskon teitä: tämä, jota kädessäni pidän, on kuolema!" Galazzo alkoi hämmästyksestään vähän tointua; hän tahtoi kieltää. Mutta Villon tarttui pulloon ja ojensi sen hänelle, sanoen: "Juo!
Pulkkinen keikkui kapeilla kannoilla, vuoroin kummallakin, eikä hän tahtonut siellä varsan kiitäessä mitenkään pysyä. Mitäh? Kuulitko sinä? Tule tänne reen laidalle istumaan! Totta kai kuulit, kun minä niille annoin? No, jo minä toki sen kuulin ... oikein olan takaa annoitte! Häh? Niin! Eikö niin? Mitä? Jo minä olisin vallesmannin sijassa vähemmästäkin hävennyt. Näitkö sinä, minkänäköisiä ne oli?