United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä päivänä se oli maanantai olivat kaupunkilaiset leiponeet leipänsä täksi viikoksi, niin että uunissa vielä yöllä oli ankara kuumuus. Pormestari ei kuitenkaan yksinään uskaltanut viettää yötänsä leivintuvassa. Hän uskoi siis viimeiselle ystävälleen, raastuvanpalvelijalle tämän salaisuutensa; käski hänen pukeutua viittaan ja varustautua pertuskalla sekä vartioida tämä yö leivintuvassa.
"Rahoja siinä ei tarvita", lausui Saint-Germain, "suvaitkaa kuunnella minua." Ja sitte ilmaisi hän hänelle salaisuutensa, josta jokainen meistä paljo maksaisi Nuoret kortinlyöjät kävivät kohta tarkastavammiksi. Tomski sytytti piippunsa, vetäsi haikuja ja jatkoi: Samana iltana isoäiti ilmestyi Versaillessa, au jeu de la reine.
»Melkein joka näkemässä on Liisa minulle sanonut, että hän kutsuu meidät häihinsä, ja jo keväällä uskoi salaisuutensa kuka on sulhasensa ja että tänä kesänä hänen häänsä tulevat. Vakuutti, ettei kukaan muu tiedä, ei heidän vanhempansakaan koko asiaa, eivätkä voi aavistaakaan.»
Hän huomasi, että kuolema läheni, hän tunsi, että se hetki, jona ruumis ja sielu eriävät toisistaan oli tulossa, ja hänet valtasi tuskallinen halu pakoittaa kuoleman ilmaisemaan salaisuutensa, saada käsiinsä tuo pakeneva silmänräpäys ja nyhtäistä siitä hiven totuutta...
Kummallinen yhtäläisyys ystävyydessä, lähtien, luullakseni, meidän kumpaistenkin omituisesta tilastamme, syntyi minun ja näitten ihmisten välille, vaikka meillä ijän puolesta oli naurettava erilaisuus. Micawber uskoi minulle kaikki salaisuutensa. Tämän hän teki eräänä iltana seuraavalla tavalla: "Master Copperfield", lausui Mrs.
Hän oli tuntenut eräänä yönä Laurin kärsivän unettomana, hän ei ollut silloin itse saanut tuskasta unta silmäänsä. Ja se yö oli juuri sama, jonka edellisenä iltana tyttönen oli ilmaissut Laurille salaisuutensa. Svea oli valvonut monia öitä jo sitä ennen ajatellen tällaista mahdollisuutta; mutta tätä puolta asiasta he eivät nyt joutuneet huomaamaan.
Kustaa Bertelsköldillä oli matkan kestäessä ylen tähdellisiä neuvotteluja Tanelin kanssa. Onnellinen laukaus surisi hänen korvissaan kuin paarma lasiastiassa, eikä hän kuitenkaan rohjennut päästää sitä irti. Mutta tuo tärkeä neuvottelu koski nyt sitä, mitä hänen pitäisi vaatia, kuinka korkeaan hintaan hänen pitäisi myydä salaisuutensa.
»Olavi ... nyt minä...», värähti liikutettu ääni ja kasvot kätkeytyivät nuorukaisen poskea vasten. Raju riemu valtasi nuorukaisen. Hän sulki tytön tuliseen syleilyyn ja avasi suunsa sanoakseen vihdoinkin salaisuutensa.
Olihan nyt kerran Eskollekin kirkas päivä koittamassa, hänen täytyi se arvokkaasti ottaa vastaan, eikä suinkaan itse sen loistetta hämmentää. Mutta ihmisluonto on heikko; siis ennen kaikkia: vaiti! Muuten, jos hänen salaisuutensa joutuisi maailman suuhun, ei hän voisi olla varmana mistään, itsestään kaikkein vähimmin. Kauan oli Esko jo näissä mietteissä istunut puistikossa.
Kenties puhelivat he Ruotsin kurjuudesta, keisarin mahtavuudesta ja Jumalan, joka on sitäkin suurempi; puhuivat ehkä valon voitosta, Rooman valtakunnan kruunusta ja tulevasta, protestanttisesta Saksan keisarikunnasta. Ei kukaan tiedä sitä varmuudella, sillä kuninkaan kuoltua vei Oxenstjerna hänen salaisuutensa mukanaan hautaansa.