United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Häntä seurasi kuoropoika, kantaen kaunista koria, täynnä valituimpia hedelmiä, jonka hän kunnioituksella laski pöydälle. "Tahdotteko syödä?" sanoi Appellona. "Minä jään tänne teidän palveliaksenne, ja jos minä hetkisen poissakin olen, niin suvaitkaa ainoasti vetää tästä kellonnyöristä, ja minä tulen heti takaisin." "Missä minä olen?" kysyi Signe.
"Min'en tiennyt, että tässä oli konttori; muutoin niin ... kyllä minä kernaasti maksan..." "No kyllä sentään sopii täälläkin", vastasi paksu mies; "suvaitkaapa astua sisään." "Kelpaako tämä?" "Kelpaa kyllä... Saisinko minä teetä kerman kanssa?" "Saatte niinkin. Suvaitkaa vaan riisua ja levähtää vähän; tee on valmista tuossa paikassa." "Kenenkä maatila tämä on?" "Helena Nikolajevna Losnjakov'in."
Näin on asia, armollinen herra, virkkoi isäntä vapisten, sillä nyt minä tunnen jo teidät: te se olette, joka matkustitte pois silloin kuin minulle tapahtui tuo onneton selkkaus sen herran kanssa, jota te tarkoitatte. Niin, minä se olen; siis näette kyllä, ett'ei teillä ole armoa odotettavissa, ell'ette puhu selvää totuutta. Suvaitkaa vaan kuunnella minua niin saatte tietää kaikki. Minä kuuntelen.
ALBA. Suvaitkaa minun katsoa, mitä se sisältä! Se on kaunis hevonen, jonka teidän palvelijanne ovat tänne tuoneet, teitä noutamaan. EGMONT. Niin, ei se ole juuri kehnoimpia. Se on minulla jo ollut jonkun aikaa, minä aijon sen hukata. Jos se teitä miellyttää, niin ehkä kaupoilla sovimme. FERDINAND. Hyvä, saamme nähdä. EGMONT. Hyvästi! Suokaa minun lähteä!
Kolmas kohtaus. Toinen huone linnassa. LODOVICO. Ma pyydän, älkää suotta vaivaa nähkö. OTHELLO. Suvaitkaa, kävely mun tekee hyvää. LODOVICO. Hyv' yötä, rouva! Nöyrin kiitos teille! DESDEMONA. Olitte tervetullut. OTHELLO. Lähdetäänkö? Oi! Desdemona DESDEMONA. Mitä, herrani? OTHELLO. Käy heti maata; paikalla ma palaan. Tuo seurakumppanisi laita pois. Tee niin, kuin käsken.
Mikä kauhistus! huudahti kuningatar. Suvaitkaa siis, rouva, huojentaa menetystapaa. Tämä käytös on suunnatonta väkivaltaa, tiedättekö sen, herra? Kuningas käskee, rouva, suokaa anteeksi. Tätä minä en kärsi; en, en, ennemmin kuolen! huudahti kuningatar, jossa Espanjan ja Itävallan ylpeä veri kuohahti liikkeesen.
No niin, sanoi kuningas, vannotteko minulle isäni kautta, että herra Athos oli luonanne tapahtuman aikaan, ja että hän ei ole ollut siihen osallisena? Teidän mainehikkaan isänne ja Teidän itsenne kautta, jota minä rakastan ja kunnioitan kaikkein enimmän maailmassa, vannon! Suvaitkaa huomata, armollisin herra, sanoi kardinaali, että jos vangittu lasketaan irti, ei totuutta enää selville saada.
Samassa tuli vanhempi veli, kreivi Torsten, ja kuuli tuon taistelu vaatimuksen. Kustaa ei pelkää muuta kuin yhtä vihollista, sanoi hän, ja se on ikävyys. Olet oikeassa, sanoi äiti, iloisena keksiessään keinon, joka oli hänen lemmikkiään vähemmän nöyryyttävä. Suvaitkaa, neitiseni, minun pyytää anteeksi uppiniskaisen poikani puolesta.
Aterian lopulla lähestyi kauppaneuvos minua, otti taskustaan kalliin kultakellon vitjoineen ja ojensi minulle sen sanoen: "Suvaitkaa, poikani, ottaa tämä kello muistoksi näistä päivistä; avatkaa kuori ja lukekaa kirjoitus!"
YORK. Se kaikkein pahinta on laatua? Petosta inhaa, kurjaa kapinaa. Maanpakolaisena sa tulet tänne, Ennenkuin lopussa on määräaika, Ja asevoimin valtaherraas uhkaat. BOLINGBROKE. Kun menin maasta, menin Herefordina, Kun tulen nyt, Lancasterina tulen. Suvaitkaa, jalo setä, rikostani Katsella silmin puoltamattomin.